skip to main |
skip to sidebar
Helsinki oli värikäs ja kylmä. Kävimme silittelemässä ja ihmettelemässä värikkäitä karvoja Kiasmassa ja hymisemässä keski-ikäisiä pariskuntia ottamassa selfieitä karvojen keskellä. Ehdottomasti tärkeä osa tämän tyyppistä museokäyntiä on tarkkailla muiden ihmisten käyttäytymistä, kuten lasten iloista törmäilyä karvapaasiin. Ulkona tuuli kulki jokaisesta löytämästään kolosta iholle ja juoksutti kylmiä väreitä pitkin ihoa.
Illalla askarreltiin kalenterijuttuja ja Jemina kaivoi mielettömän tarra-ja washiteippikokoelmansa esiin. Näin ihanan keltaisen puutalon, jonka erkkerin olisin valmis täyttämään kasveillani.
Helsinkiä voi elää niin eri tavoin. Pidän tästä tavasta.
Kuva minusta: Jemina
Herään aamulla myöhässä, Paavo istuu pöydällä ja odottaa aamiaistaan. Ole hyvä, rapsraps, menoksi. Minä syön aamupalan vasta töissä. On lyhyt työpäivä, silmiä painaa silti. Kotiin päästyäni päästän ikkunasta kirpeää pakkasilmaa sisään ja kylmän uhallakin Paavo istuu ikkunalla ja tarkkailee. Aurinko lämmittää turkin niin lämpimäksi, että se melkein polttaa sormia.
Keramiikka alkaa pian, syön nuudelikeittoa ja lähden. Lasitan tekemäni kukkaruukun ja Mörkö-patsaan. Keramiikkaluokassa kulmakarvani puhuttaa, onks ne ihan omat tai siis silleen oikeat, onko sulle koskaan sanottu, että muistutat Frida Kahloa ja ne on hieno ja dominoiva osa kyllä sun kasvoissa, niissä on jotain eksoottista. En koskaan ajattele, että kukaan katsoisi niin tarkkaan.
Hämmennyn vähän.
Ostan kaupasta pinaattimikropizzan ja kaksi kimppua kukkia. Vähän hölmösti, kun lähden viikonlopuksi pois. Pizzan syön iltapalaksi, poltan kitalakeni juustoon. Paavo istuu vieressäni koko ajan, katselee ulos. Rusakko loikkii tietä pitkin, Paavo pitää hassua ääntä ja lopulta lähtee sänkyyn nukkumaan. Haluaisin lukea kirjani tänään loppuun, mutta luulen, ettei silmäni pysy auki tarpeeksi kauan.
Tarvitset:
1 sipuli
1 kesäkurpitsa (pieni)
1 paprika
2 porkkanaa
1 pkt vihreitä papuja (pakaste)
2 nuudelikiekkoa
1 kasvisliemikuutio
1 pkt tofua (minulla oli thaimaustettua)
1 pullo Pad Thai-kastiketta
1 tölkki soijakermaa
suola, pippuri ja chili (+lime-mehu) oman maun mukaan
Jos jätät Pad thai-kastikkeen pois, keitto on täysin vegaaninen :)
Ohje:
Pilko ensimmäiseksi sipuli ja muut kasvikset. Kuullota sipulia hetki öljyssä kattilan pohjalla. Lisää porkkanat, vettä, liemikuutio ja Pad thai-kastike. Vettä voi lisätä alkuun n. 1 litran. Kun porkkanat on kiehuneet hetken, lisää loput kasvikset joukkoon. Lisää toinen mokoma vettä ja nuudelikiekot. Mausta. Kun keitto on hetken lempeästi kiehunut ja nuudelit turvonneet - lisää soijakerma.
Sekoittele keitto hyvin ja anna muhia kannen alla miedolla lämmöllä vielä muutama minuutti.
Sitten vaan herkuttelemaan !
Hän on lempeä. Lempeämpi minulle kuin minä. Hän kohtelee minussa kauniisti niitä osia, joita minä eniten riepotan ja rankaisen. Silittää uneen ja pitää kiinni lujasti, kun happi ei ehdi rientää keuhkoihin ennen ajatusta siitä mitä jos kaikki päättyy ja miten se lopulta tapahtuu. Piirtää vanavedessäni seuraaville varjoille ääriviivat ja kutistaa ne valolla. Hänelle olen kertonut kaiken sen mitä en koskaan kenellekään.
Se sanoo älä mee multa pois ja nostaa leuasta ja katsoo silmiin. Se sanoo sä oot kasvanut niin paljon vahvemmaksi jo tänä aikana. Se kietoo lempeään syliin, kohtelee niin paljon lempeämmin kuin minä. Siinä sylissä minusta tuntuu, että voisin joskus- rakastaakin.
Ja edelleen hän nauraa huonoille vitseilleni aamiaispöydässä, vaikka tietää mitä kylmää ja mustaa minussa kasvaa sisällä. Miten koskaan voin antaa mitään takaisin.
