lauantai 18. helmikuuta 2017

ajatuksia & kuulumisia

Hui, miten aika juoksee ! Yhtäkkiä ollaankin jo yli helmikuun puolenvälinMutta niitä kuulumisia. Viime viikko kului kissavahtina vanhempieni luona Viltsu pikku-neidin ja Paavon kanssa. Oli ihanaa istua iltoja takkatulen ääressä, kun ulkona pakkanen paukkui lähempänä kahtakymmentä. Kiireisen työviikon jälkeen teki hyvää lämmittää sauna, tehdä ruokaa rauhassa ja olla kainalossa. 
Minulla on herännyt aika isoja puutalo-unelmia. Olen haaveillut omasta pienesta puutalokodista ja huoneiden nurkissa nököttävistä kakluuneista. Seinät voisi tapetoida kukkia täyteen, kattaa brunssipöydän vaikka joka sunnuntai ja Paavo istuskelisi ikkunalla. Ehkä vielä joskus. Mutta kun minä haluaisin kaikki heti nyt - tietenkin.

Tänään olisi tarkoitus illalla suunnata Valoa festivaaleille ! Pitäisi vaan vielä keksiä mitä sitä oikein pukisi. Ehkä luotan kukkamekkoon !


sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Pehmoista


Palattaisiinko hetkeksi takaisin päivään, jolloin aurinko helli meitä hetken. Ja asukuviin, joita tulikin yllättävän nopeasti.
Hassua, miten yksi aurinkoinen päivä nostaa niin helposti esiin sen jo hetken mielessä kasvaneen kevään kaipuun. Auringon kirkkaus sai silmät räpsymään ja ihmisten suut onnesta hymyyn. Ihana valo.
Kunnes kevät on taas täällä, minä vuoraan jotakin pehmoista minun ja harmaan maailman väliin. Se tuntuu toimivan.



maanantai 30. tammikuuta 2017

2 x kirjavinkki



Emmi Itäranta - Kudottujen kujien kaupunki

Tulvien koettelemalla saarella Eliana, nuori kutoja, löytää Seittien talon pihasta nuoren naisen. Nainen on loukkaantunut ja puhekyvytön. Samaan aikaan saarella leviää tauti, joka sairastuttaa niin ihmiset, eläimet kuin kasvitkin. Vaikuttaa siltä, että Elianan ja saaren kohtalo ovat kietoutuneet toisiinsa, mutta miten ?

Tykkäsin tästä kirjasta ihan älyttömästi. Mielettömän kaunista unenomaista kieltä ja kerrontaa, mukaansatempaava tarina, joka tuntui jollakin hölmöllä tavalla tosi henkilökohtaiselta ? Karun kaunis, täynnä suuria salaisuuksia ja sopivasti jännittävä !


Laura Lehtola - Pelkääjän paikalla

Sinä päivänä, kun sinä rupesit kuolemaan, Elsalla oli ollut tarhakuvaus. Aapo on kolmikymppinen perheenisä, jonka vaimo Anna kuolee. Aapo jää yksin viisivuotiaan Elsa tyttären kanssa. Aapo vie Elsan tarhaan joka aamu, käy parturissa, keskustelee pakolliset tukikeskustelut pomon kanssa ja selviää, koska - on pakko.

Pidin tästäkin kovasti. Kieli oli jollakin tapaa yksinkertaisen kaunista ja koskettavaa. Tarina kulkee rinnakkain nykyhetkessä ja menneessä, nykyisen arjen karussa odotusvaiheessa ja menneessä välkkyy kauniimmat muistot. Aapon surun vaiheet oli kuvattu hyvin ja uskottavasti. Tykkäsin kyllä ! Ainoastaan kirjan loppu tuntui vähän hätiköidyltä ja tarinan loppua olisi ehkä voinut vielä vähän jalostaa ?


Mitä sulla on seuraavana lukulistalla ?



perjantai 27. tammikuuta 2017

Uusia alkuja


Minä olen  nyt vähän innostunut. Tästä blogista nimittäin. Ja ehkä elämästäkin noin yleisesti. Ikkunasta seinille maalautuvalla aamuauringolla saattaa olla näppinsä pelissä. Hmm !

Tekee mieli taas kantaa kameraa mukana ja kuvata ne pienetkin iloiset hetket. Kaikki hassut kakut, seikkailut, teehetket ja naurunpyrähdykset. Olen miettinyt tätä aikaa, minkä kamera on lepäillyt kirjahyllyssä. Miten maltoinkin luopua siitä ilosta mitä koin etsiessäni kauneutta etsimen läpi ?

Blogit on kovasti hiljentyneet nykyään, en tiedä onko ne enää kovin in. Mutta eihän se haittaa. Aloitin aikoinaan siksi, että olisi joku paikka minne laittaa kuvia ja hölpöttää asioita, joita ystävät ei jaksa moneen kertaan kuunnella. Esimerkiksi kuinka ihana jokin mekko on ja miten kirpputorit on - ah - niin käteviä ja ihania aarreaittoja ! 

Ja nyt tuntuu, että sille on taas tarvetta.

Aloitan varmasti aika pienesti, ettei vaan tule ujostus heti alkuun. Pieniä juttuja, mitä pystyn kuvailemaan täällä kotona. Kirjasuosituksia, ihania kirppis- ja vintagelöytöjä ja niitä arkisia pieniä hetkiä, jotka jaksaa tsempata tämän pimeän vuodenajan läpi. Ehkä niitä asujakin joskus taas saadaan, jos uskallan ojentaa kameran jonkun ystävän käteen. Katsotaan.