perjantai 13. heinäkuuta 2018

Lämpöä



En muista eläneeni tällaista kesää. Sellaista, että olisin nauttinut jokaisesta päivästä, en ehkä jokaisesta hetkestä, mutta kuitenkin. Olen uinut enemmän kuin moneen vuoteen, sukeltanut vähän pohjamutiin, lukenut omalla pienellä terassilla, laiturilla, nurmikolla ja riippumatossa. Meillä on viimein vene, jolla soutaa yöllä tyynellä järvellä. Ja ajelehtia.

Olen ymmärtänyt jotakin. Kaksi vuotta sitten aloin rakentaa itseäni uudelleen, koska perustukseni olivat päässeet heikennyttyään nojautumaan viereiseen rakennukseen. Kivijalka alkaa olla valmis ja tukeva, seinätkin, mutta vielä mietin millaisia ikkunoita ja kattorakenteita valitsisin. Minkälaiset silmät tahdon, joka tapauksessa tahdon uudet silmät. Valitsin ikkunoiksi kirkkaat, kahteen suuntaan aukeavat, sellaiset jotka tuo tuulen vaivattomasti sisään. Katoksi jonkin korkean, näkyviä kattoparruja, jotka auttavat kiipeämään ylös ja joihin ripustaa keinu.

Mutta se mitä ymmärsin - en ole juurikaan muuttunut. Sydämeni lyö yhä nopeammin kun joku kertoo miltä rakkaus tuntuu ja vitsi se sanoi näin mieti miten ihana, kun kirpputorilla on yön yli levänneitä vaniljapullia, rakastan yhä sitä miltä kesäyö tuoksuu ja hymyilyttää, kun työnnän itse poimitut vadelmat pakastimen perälle. Hymisen onnessani, kun löydän kauniin vanhan vaatteen, kehrään kuin kissa kun minua koskettaa. Olen sama, vaikkakin vähän eri. Olen melkein kuin uusi. Minussa on uusi hengittävä rakenne, joka pakkasella viheltää ikkunanpielissä. Minusta lähtee lämpöä ulos, mutta toisin kuin vuotavat ikkunat - lämpö kulkeutuu minuun takaisin. 


keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Nyt hymyile vähän

Juhannuksen teki mökki. Se keltainen, jonka seinistä maali karisee ja katolla kasvaa sammal. Onnena se, ettei mikään liian kiillotettu ole koskaan tehnyt onnelliseksi. Hämähäkinseitit minäkin pyyhin, mutta muuten. 

Sain päähäni kukkaseppeleen ensi kertaa juhannuksena. Pitsimekko vaihtui pian kuvien jälkeen farkkuhaalareihin, mutta miten hyväksi mekon muotoon ommeltu kangas voi mielen saada. Miten kauniiksi. Ja se toinen, joka sanoo nää kaikki on niin hyviä, sulla ei ole mitään hätää, nyt hymyile vähän. 
Ja hymyilinhän minä, paljonkin. 



Kuvat: Miikka

maanantai 18. kesäkuuta 2018

10/09/2016


Sydämestä valuu kadulle 
lohdutonta mustaa 

se tuoksuu rikille 
ja vie puluilta varpaat

saa katsomaan pitkään

päässä vastaava vuoto

ihmiset vyöryy linja-autoihin 
kuin ne pelastuisi arjelta tai maailmanlopulta

ensimmäinen ikkunapaikalla on voittaja

yksi kerrallaan tottuneesti
väistävät lammikkoa

täynnä sitä lohdutonta mustaa. 


perjantai 15. kesäkuuta 2018

Pieniä tekoja: Oma kauppakassi

Tämä on minun mielestä ehkä helpoin toteutettava pieni teko ympäristön hyväksi: Ota mukaan oma kauppakassi, kun menet kauppaan. 

Mikä vaan kassi. On se sitten kestokassi tai se eteisessä kaksi kuukautta tyhjänä nuhjannut muovikassi tai kangaskassi. Yhtä muovikassiakin voi käyttää miltei loputtomasti, kunnes se menee rikki. Jonka jälkeen sen voi paikata teipillä ja käyttää roskapussina! Aina ei tarvitse ostaa uutta.

Itse suosin kauppareissuilla kangaskassia. Se menee pieneen tilaan laukussa, joten se on lähes aina mukana ja sitä on mukava kantaa olalla vaikka tarvitsisi kiikuttaa painavampiakin ostoksia. Kangaskassin saa helposti ommeltua vaikka vanhasta lakanasta tai  verhosta ! Voit ostaa myös jonkun kivan kassin esimerkiksi kesän festareilta, matkamuistoksi ulkomailta tai jostakin käsityötapahtumasta. Tämä kuvassa oleva yksilö olen tehnyt kotikodin vanhasta keittiön verhosta. Aika söpö, eikö vaan ? 

Oman kauppakassin kohdalla vaikein osuus on se, että muistaa ottaa sen mukaan ! Kun kääntyy kymmenennen kerran hakemaan sen kotiportilta ja se muuttuu tavaksi - sekin vaikeus häviää pikkuhiljaa. 

Onko sulla jo käytössä oma kauppakassi ?