tiistai 12. joulukuuta 2017

Rakas päiväkirja, viime aikoina...



Pieni seikkailu Kokkolassa:
- Paljon vaaleanpunaisia puutaloja
- Kiva kahvila Donave, joulupukkikin oli kylässä
- Kaksi päivää käpertymistä
- Paljon jännittämistä
- Vähän itkuja
- Kainalossa
- Hurmaavat joulukalenteriluukut Vanhankaupungin ikkunoissa
- Tuo tyyppi


Kotona:
- Naurattaa eteisen ovelle jääneet tossut ja villasukat. Tiedättekö, kun nuo näyttää siltä kuin minä olisin vaan haihtunut niistä pois.
- Koti alkaa pikkuhiljaa olla jonkinlaisessa järjestyksessä. Tuntuu kivalta.
- Kierrättäminen ja zero waste-jutut kiinnostaa
- Olen lämmittänyt jo takkaakin muutaman kerran !
- Muutama hyvä kirppislöytö

Tulossa:
- Kahvilatreffejä uusien ihmisten kanssa (jännittää)
- Piparinleipojaiset mummun luona vielä ennen joulua
- Q&A- postaus, jos laitatte tämän postauksen kommentteihin kysymyksiä. Toiveitakin saa esittää !


keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Yksi pieni pölyttäjä ja muita vintagejuttuja


Kuten olen monen monet kerrat täällä blogissakin kirjoittanut, sydämeni sykkii kovasti menneen ajan muodille - vintagelle. Tästä asusta sitä sitten löytyykin useamman vaattekappaleen muodossa. 
Kukkien seassa tietenkin lentelee yksi pieni pölyttäjä ja sudenkorento.
Viimeisin vaateostokseni on tämä keltainen villahame, jonka ostin Vintage Gardenista parisen viikkoa sitten. Villa on niin ihana materiaali, kun se ei juurikaan käytössä rypisty. Tykästyin myös haaleankeltaiseen väriin - se on selkeästi värikäs, olematta kuitenkaan liian kirkas ja silmille hyppäävä. Tiedättekö kun on sellaisia värejä, mitä ei omassa mielessään edes laske kovin värikkäiksi niin kuin esimerkiksi tummansininen ja tummanvihreä, tämä haaleankeltainen menee sinne samaan laatikkoon niiden kanssa !
Kun kerran lupasin vintagea tästä asusta löytyvän niin kerrottakoon, että sitä löytyy takin, ihanan kirjotun kukkaneuleen, rintakorujen, laukun ja tietenkin tuon hameen verran.

Semmoisia vintage-aarteita tällä kertaa. Oletteko te tehneet jotain ihania vintage- tai 2ndhand löytöjä ?

Kuvat: Miikka

keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Marras


Juttelin juuri ystäväni kanssa siitä, miten onnellinen oikeastaan olen. Yleensä tähän aikaan vuodesta olen aina vaan väsynyt ja alakuloinen, mutta nyt oon ollut vaikka miten iloinen. Jonkinlainen rauha on tehnyt pesän minun mieleen. Hyvänä esimerkkinä tuo yllä oleva selfie, kun ilo ja hymy vaan puski läpi, vaikka ekaksi yritinkin sellaista the coolnezzz-posea. Haha. Olin just lähdössä ulkoiluttamaan löytämääni ruusuista vintagekaapua ja eksyttiin ystäväni kanssa ihan tosi hyvälle brunssille vähän vahingossa, mistä jatkoin yksin elokuviin katsomaan Loving Vincentiä. Ihana päivä. 



Meille on Idan kanssa muotoutunut tällainen askartelukerho ! Molemmilla tuntuu olevan jatkuvasti tarve ja halu tehdä jotain käsillään, on se sitten piirtelyä, askartelua tai käsitöitä. Ollaan nyt muutamia kertoja puuhailtu yhdessä jotain - Ida on innostunut bujoilusta ja minä viimeksi kudoin kaulahuivia ja värittelin aiemmin piirtämiäni teekupposia. Tosi ihanaa askarrella yhdessä, syödä vähän jotain hyvää ja vaihtaa samalla kuulumiset.

Pyörittelin myös taas ideoita blogin suhteen, muutamassa blogissa on nyt näkynyt ainakin yksi kiva haaste ja ajattelin, jos saisin marraskuulta koottua taas vähän jotain suosikkeja. Joiltain tubettajilta oon katsellut Q & A- videoita, mutta en tiedä oisko kysymyksiin hauskempi vastailla sit vaikka videolla, hihee. Jännä edes ajatella. Asukuvia varmaan näin talvella näkyy vähemmän, koska tulee niin nopsaa pimeää ja olen kummiskin päivätöissä.

Mutta, jos tulee jotain mieleen mitä olisi hauska lukea niin kertokaahan !


torstai 16. marraskuuta 2017

Kirjavinkki: Etta ja Otto ja Russell ja James

 Emma Hooper - Etta ja Otto ja Russell ja James 

On vaikea sanoa tästä kirjasta mitään, vaikka haluaisin sanoa niin paljon.

On Etta. Sinä: Etta Gloria Kinnick Deerdalen tilalta, 83 vuotta elokuussa.
"Olen lähtenyt. En ole koskaan nähnyt merta, joten menen sen rantaan. Älä ole huolissasi, jätin auton sinulle. Voin kävellä. Yritän muistaa tulla takaisin." Eräänä aamuna Etta nappaa mukaansa kiväärin, suklaata ja parhaat kenkänsä ja lähtee kävelemään 3200 kilometrin matkaa meren rantaan.

On Otto. Otto Vogel, aviomies. Sotilas ja maanviljelijä.
Eräänä aamuna Otto herää ja löytää keittiöstä vaimonsa jättämän lapun. Odottaessaan Etan paluuta, hän opettelee odottamaan. Tai ainakin tekemään jotain, ettei odottaminen tuntuisi niin pitkältä.

On Russell. Russell Palmer, ystävä. Maanviljelijä ja löytöretkeilijä.
Pieni poika naapurista, joka ilmestyi kuin tyhjästä Oton paikalle ruokapöytään ja elämään. Russell, joka vielä kymmeniä vuosia myöhemmin toivoo aamuisin näkevänsä kauriita - edelleen naapurissa. 

Ja on James. Kojootti, ystävä.
James liittyy Etan vaellukselle jo varhain. Se auttaa Ettaa muistamaan, kun hän unohtaa kuka on, mistä tulee ja minne on menossa.

Etta ja Otto ja Russell ja James on tarina elämästä, muistoista, ystävyydestä, unohtamisesta ja toivosta. Rakkaudestakin. Henkilöhahmot tuntuu tutuilta ja rakkailta jo muutaman luvun jälkeen, tekee mieli suojella kaikelta pahalta. Kaikelta mitä on jo tapahtunut. Haluaisin osata sanoa tästä jotain ylistävää ja hienoa, mutta en vaan osaa. Lue tämä. Voi olla, että ymmärrät.


Ja blogin tulevaisuudesta: Päätin, että kirjoitan niin kauan kuin siihen riittää intoa ja se tuntuu kivalta. Osoite menee vaihtoon, kun keksin jonkin hyvän tilalle, en jaksa enää selitellä kirjoitusvirhettä ja että mitä se muka tarkoittaa noin, haha.

Kuullaan.