perjantai 20. lokakuuta 2017

Ihanasti

Olen kävellyt näitä loiskuvia katuja, jäänyt jututtamaan kissaa ikkunan läpi, jonka mielettömät silmät peilasi syksyä kauniimmin kuin mikään tähän asti. Syksyssä on aina ollut minulle jokin puhdistava vapaus. Irrotan itseni muista ja olen sitä mitä haluan. Sen pienen hetken ennen kuin muistan taas, että johonkin pitää uskoa ja kuulua.

Ihmiset katselee ohi kulkiessaan meidän ikkunasta sisään. Ehkä siksi, kun vuosia verhot oli suljettuna. Ehkä siksi, että niitä kiinnostaa tämä pieni talo, jonka ikkunalla istuu kissa ja tyttö. Mutta ne katselee. 

Olen lukenut ja myhäillyt itsekseni paljon hassuja, mutta silti aika viisaita mietelauseita. 

Suosikkini tällä hetkellä: Don't set yourself on fire to keep others warm. 

Voin ihan hyvin, olen ottanut jo kirkasvalolampunkin käyttööön.
Ajattelin olla kaamosta vastassa.

Meillä menee aika ihanasti.



torstai 5. lokakuuta 2017

Syyskuun lempparit

* Keramiikkakurssi. Onnistuin viimein ilmoittautumaan työväenopiston keramiikkakurssille ! Yleensä oon joka vuosi herännyt liian myöhään ilmoittautumisen kanssa, enkä ole ehtinyt mukaan. Olen käynyt aikoinaan Sara Hildén akatemiaa monta vuotta, missä tein keramiikkaa, grafiikkaa, piirsin, maalasin ja valokuvasin. Vaikka ne teini-iän suurimmat luovuudenpuuskat alkaa olla takana päin on ihana päästä tekemään jotain käsillään ja saada kivoja juttuja aikaan, vaikka ne olisikin lähinnä omaksi iloksi tehtyjä vähän muhkuraisia kukkaruukkuja. Ehkä niitä näkyy vielä täälläkin !
* Emma Puikkosen episodiromaani Eurooppalaiset unet. Vitsi mikä lukuelämys ! Eurooppalaiset unet on samalla kantaaottava ja koskettava episodiromaani siitä mitä Euroopassa on tapahtunut ja mitä voisi tapahtua. Eurooppalaiset unet on kiinnostava, kaunis ja rankka. Tätä kirjaa minun oli vaikea kahlata läpi hetkessä, vaikka mieli olisi tehnytkin. Tykkäsin kauniista kielestä, risteävistä tarinoista ja pienestä ripauksesta maagista realismia ! Kuvaa kirjasta ei valitettavasti ole, kirjasto sitä kun jo kaipaili takaisin.
* Synttärijuhlat. Tehtiin Miikan kanssa kanttarelli- ja mozzarellapizzat, ystävät änkeytyi kaikki yhdessä minun pieneen keittiöön. Kitaraa soitettiin, naureskeltiin kaikkien typeriä teinijuttuja ja kun kello alkoi olla tarpeeksi, loput ystävät käpertyi lattialle viltin alle yhteen myttyyn. 
* Helsinkiretket. Tehtiin Miikan kanssa kaksi Helsinkiretkeä syyskuussa ! En kovin helposti pysty kuvittelemaan itseäni asumaan Helsinkiin, mutta ihana siellä on käydä. Vähän kuin piipahtaisi ulkomailla.

* ISADORA ultra matt liquid lipstick sävyssä 19 PLUM PUNCH. En ole mikään hirmuinen meikkihifistelijä, minulla on ne tietyt vakkari meikkituotteet joita käytän vuodesta toiseen. Mutta huulipunia välillä fiilistelen ! Nyt syksyä kohden kiinnostaa taas hieman tummemmat sävyt huulilla. Tässä Plum Punch:ssa on tosi kaunis luumuinen sävy. Vähän miinusta siitä, että levittäessä täytyy olla tosi tarkka ja ottaa aplikaattoriin vaan vähän punaa. Se nimittäin kerrostuu ja jää helposti epätasaiseksi.

Ajattelin välillä koota tällaisia lempparijuttuja yhden postauksen alle ! Voi olla, että näitä tulee kuukausittain tai vähän harvemmin. Katsotaan ! 



maanantai 2. lokakuuta 2017

Happamia

Siinä missä kesä juoksee ohi suunnitelmineen ja toiveineen, syksy on aina se hetki, kun pysähdyn. Vapaapäivinä polttelen kynttilöitä aamusta iltapäivään ja illalla sytytän ne taas uudelleen. Tulee pohdittua paljon kenen kanssa haluaa aikansa ja hämärän tullen hiipuvan energiansa jakaa. Heidät haluan kutsua syömään omenapiirakkaa ja höpöttämään elämästä. 
Syyspäivät ovat olleet ihania, aurinko lämmittää vielä hetken, kun sen löytää iholleen. Viime viikolla koko kaupunki kulki sumussa, joka kietoutui puiden punaisiin lehtiin ja ihmisten mieliin. Omenat putoilee pihan omenapuista melkein samaa tahtia, kun minä aloitan uuden lauseen. 
Tuntuu hölmöltä, että nyt on jo lokakuu.


Kuvat: 1,3,5 Miikka

tiistai 19. syyskuuta 2017

Kotona


Olen tänään heräillyt hiljalleen tähän päivään. Spotify soittaa akustista fiilistelylistaa, vedenkeitin porisee kerta toisensa jälkeen ja minä olen kömpinyt jo kaksi kertaa peiton alle jatkamaan unia sitten herättyäni ensimmäisen kerran. Olen käynyt läpi vaatekaappia ja miettinyt, mitä haluan olla ja mikä tuntuu hyvältä pukea. Lattialla on vielä muisto viikonlopun juhlien unimytystä, johon viimeiset vieraat käpertyi yhdessä. 
Olen asunut tässä pikku kodissa nyt hieman yli kuukauden ja alun kutkuttavan jännityksen jälkeen on tuntunut kyllä heti kodilta. Paavokin kotiutui onneksi hyvin, se iloisesti hyppii parvisängystä takan päälle ja päiväunipaikkoja tuntuu löytyvän koko ajan lisää. Olen sellainen tyyppi, että tarvitsen hirmu paljon omaa aikaa ja tilaa. Niin ihanaa, kun voi rauhassa köllötellä kissan kanssa pitkin päivää vapaapäivinä ja tiskata silloin, kun siihen energiaa löytyy. Ihanaa olla kotona.