perjantai 9. marraskuuta 2018

15 kysymystä

Seuraa old skool-blogihaaste. 

Kerro jotain, mitä emme tiedä sinusta?
Hmm. Ehkä se, että ryhdyin 19-vuotiaana yrittäjäksi, enkä ole ennen sitä ollut missään muualla töissä ? En edes kesätöissä. 

Mitkä ovat huonoja puoliasi?

Liiallinen perfektionismi, tietynlainen kärsimättömyys, en oikein osaa sanoa "ei" ja olen usein vähän yliempaattinen - eli otan muiden murheet tosi isosti omalle sydämelle ja myötäelän turhankin vahvasti. 

Mikä sinussa ihastuttaa muita?
Ida vähän auttoi minuu ja sanoi näin: "Laita, että nauru ja tunneäly ! Ja hammasrako ". Myös Miikan mielestä nauru ja hymy on sellaiset mihin ihmiset varmasti ensiksi kiinnittää huomiota. 

Itse toivoisin, hmm, että sellainen aitous ja sydämellisyys välittyisi muille. Olen aika introvertti ja se on monesti johtanut erilaisiin ja omasta mielestäni vääriinkin tulkintoihin siitä millainen olen. Monesti olen kuullut, että joku on pitänyt minua alkuun tosi ylimielisenä tai "ettei ole saanut oikein koppia". Mutta nämä on sellaisia ominaisuuksia, joiden toivoisin ihastuttavan.  


Oletko lähiaikoina nolannut itseäsi julkisesti, missä ja miten?
Viime ajoilta ei tule kyllä mitään mieleen, en ole kovin nolostuva tyyppi. Nolostun enemmän asioista, joita itse yliajattelen noloiksi pääni sisällä, kuin hassuista sattumuksista. 

Tästä nyt on jo aikaa ainakin vuosi, mutta joskus intouduttiin Irinan kanssa tanssimaan Muusassa niin, että kaaduttiin "tanssilattialle" kahdesti :--D Sen jälkeen Muusan DJ-kopin eteen oli laitettu pöytä. Juurikin niille kohdin missä tanssittin. Hahaaaa. Hups.

Millaisia harhaluuloja someminääsi liittyy?
Jaa-a. Luulen, että ihmiset saattaa luulla minuu totisemmaksi kuin olenkaan. En tiedä? Jos teillä on jotain oletuksia niin olisi hauska kuulla ! 

Miten tapasit poikaystäväsi?
No siis ihan ensimmäisen kerran pari vuotta sitten juhannuksena, mutta silloin ei juurikaan juteltu. Kuukautta myöhemmin oltiin ystäväni kanssa kuuntelemassa The Soundsin Tammerfest-keikkaa Laukontorilla, missä sitten törmättiin Miikkaan, joka oli lähtenyt itsekseen tallusteleen kaupungille (ystäväni ja Miikka tunsivat entuudestaan). 

Tähän iltaan liittyy kaikkia hauskoja juttuja kyllä, mitä olisi joskus hauska kertoilla enemmänkin. Esim. miten olin päättänyt, että sinä iltana sit ihan varmasti POKAAN JONKUN TYYPIN. Ahahaha, apua.

Sen jälkeen nähtiin seuraavana päivänä kaksistaan ja oltiin aika tiiviisti yhdessä siitä eteenpäin ja tässä ollaan yhä :-)

Mikä sinusta tulee “isona”?
Kahvilan omistaja, vintagekauppias, elokuvateatterin pitäjä, ehkä äiti, omakotitaloasuja, kissamummeli, keraamikko, zero waste-supermuikkeli, kirjailija - kaikkea tai ainakin jotain ! 

En ole kovinkaan uraorientoitunut, joten työelämää koskien en ole tehnyt mitään suunnitelmia. Katsellaan !

Mikä saa sinut nauramaan?
Omat huonot puujalkavitsit joille kukaan muu ei naura, humoristisella tavalla epäonniset eläinvideot (anteeks), kun mun vanhempien Viltsu-kissa tulee alas puusta, tyhmät meemit, tilannekomiikka, kutittaminen, äidin lintuimitaatio.   

Suurin paheesi?
Yökukkuminen ja kaiken suorittaminen.

Oudoin tapasi?
En pysty kävelemään kenenkään oikealla puolella :--D Siis jos kävelen jonkun ihmisen kanssa niin mun on käveltävä vasemmalla puolella. Jos kävelen joskus hetkenkin oikealla puolella, tulee outo ja tasapainoton olo, en pysty kävelemään tahdissa toisen kanssa vaan jättäydyn jälkeen. Tää ei tule mulle itselle koskaan edes mieleen, mutta kaikki mun ystävät nimeää tämän mun oudoimmaksi tavaksi, heh. Omiin outouksiinsa tottuu !

Vaihdatko jonkin tietyn tv-ohjelman kohdalla poikkeuksetta aina kanavaa?
Salkkarit ja ne sellaset chat-tietovisat, missä etsitään suomalaista kaupunkia, jossa on sata a-kirjainta. Käytän itse kylläkin telkkaria vaan elokuvien katseluun, koska antennijohtoni on liian lyhyt, enkä ole jaksanut nähdä vaivaa asian korjaamiseksi. 

Mikä on sun lempparipiirretty Disneyltä?
Kaunotar ja hirviö. Olen aina vahvasti samaistunut Belleen, joka on "se outo tyttö" ja mun mielestä hirviö on aika ihana vaikka alussa se onkin mulkvisti. Myös on Mulan on kovis !


Mikä oli lempiartistisi pienenä?
Hei me heilutaan taas... 

Jos voittaisit lotossa 7 oikein, mikä olisi ensimmäinen tekosi ja asia johon voittopottiasi tuhlaisit?
Ostaisin kivan pienen talon, johon tehtäisiin kattava remppa. Yrittäisin pitää hyvällä omallatunnolla vähän pidemmän loman. Perustaisin eläinten turvakodin, mihin palkkaisin sellaisia ystäviäni töihin, jotka ei oikein tiedä mitä muuta tekisivät. Keksisin jotakin kivaa perheelle ja ystäville. Suojelisin suomen metsiä ja soita ja lopun aikaa varmaan miettisin, että mitäs helevettiä näillä lopuilla rahoilla oikein tehdään !!  

Jos olisi “pakko” osallistua johonkin tosi-tv-sarjaan, mikä se olisi?
Sohvaperunat. Ehdottomasti. Lasketaanko tää ?


tiistai 6. marraskuuta 2018

Lokakuu

Lokakuussa hyvästeltiin syksyä, lempeästi ja hiljalleen. Aurinkoisina päivinä koko maailman värjääntyi kultaiseksi ja välkähteleväksi, hymyilytti. 
Kahvila- ja sisustusliike Ideahuone avasi ovensa uudessa osoitteessa itsenäisyydenkadulla. Suosittelen kaikille, jotka pitävät kauniista ja hieman hämmentävistä sisustuselementeistä. 
Lokakuussa me käytiin Paavon kanssa lääkärissä. Paavo nuoli alavatsansa lähes karvattomaksi, eikä mitään syytä näkynyt ulospäin. Pieni käyttäytyi aivan kuin ennenkin - nyt jälkeenpäin huomaan, että se oli vähän väsyneemmän oloinen. Syyksi todettiin tukkeutuneet hajurauhaset, jotka tyhjennettiin.  

Paavo sai eläinlääkäriltä arvosanan 10+. Yksikään kissa ei kuulemma ole 30 vuoden aikana ollut yhtä nätisti kyseisen operaation aikana. Paavo on maailman kiltein ja rauhallisin kisu. Jonkun muunkin mielestä, haha. 
Kaikista isoin juttu lokakuussa oli se, kun vuokraponini Taateli muutti ulkotalliin. Nyt ollaan totuteltu uuteen tallirutiiniin ja Taateli totuttelee elämään ulkoilmaelämää. Ihana kyllä, kun huomaa miten hyvin se uudessa mökissään viihtyy. Paras ponipappa.
Viimeisenä viikonloppuna kävin Jeminan ja Nikon luona Helsingissä. Perjantaina seikkailtiin kirjamessuilla, lauantaina askarreltiin ja nukuttiin päiväunia ja sunnuntaina herkuteltiin aivan ihanaa brunssia Oivassa. Ihania salaatteja, karjalanpiirakoita ja maustekakkua ! Amos rex oli mieletön ja liikuttava. Värittäessäni sammakkoa keltaiseksi, vieressämme istunut pikkutyttö kertoi minulle, että sammakot on vihreitä, ei ne ole keltaisia. Mikä hölmö olinkaan.

lauantai 3. marraskuuta 2018

Helsinki

Kävin viime viikonloppuna Helsingissä. Helsinki muotoutuu minulle oikeastaan vain ihmisistä - en ole koskaan ollut muutoin sen lumoissa, isot ihmismassat ja maanalaisuus ahdistaa. Minulle Helsinki on pitkälti Jemina ja Niko (ja tietenkin Tuutsu), kivat vintagekaupat Kalliossa ja museot. Tämän kesän jälkeen ehkä lisään listaan myös Flow-festivaalin. Haluaisin käydä Puu-Vallilassa. Siihen voisin vaikka rakastua.
Olimme molemmat vähän väsyksissä, mutta sunnuntaina aurinko lämmitti ihanasti pakkasen kylmettämiä poskia. Helsinkiseikkailuista lisää ehkä myöhemmin, pus. 


torstai 25. lokakuuta 2018

Tapettitakki


Olen ajatellut paljon viime aikoina omaa tyyliä ja vaatekaappia. On jännä huomata miten omat mieltymykset vaihtelee huomattavasti vuosittain. Viime syksynä kuljin melkeinpä ainoastaan nahkatakissa, kun taas tänä vuonna se on tuntunut liian tummalta ja raskaalta aurinkoiseen ja värien kyllästämään syksyyn. Maiharitkin on pysyneet vielä kuistin nurkassa odottelemassa.
Olen kulkenut lähes koko syksyn tapettitakissani, joka on ollut pari vuotta huilimassa vaihtopenkillä. Ostin sen seitsemän vuotta sitten Lontoosta. Omasta kaapista voi siis vuosienkin jälkeen löytää uusia lemppareita. 

En ole koskaan ollut kovin hyvä luopumaan yhtään mistään. Koski se sitten melkein mitä vain. Hankalia ihmissuhteita tai aivan joutavaa tilpehööriä.  Vuosien aikana olen asunnosta toiseen kuljetellut mukanani mielettömiä määriä mitä ihmeellisempää "tätä voi vielä joskus tarvita" ja "kyllähän tän voi vielä korjata"-krääsää. Kaikkea ei ehkä tarvitse aina säästää.

Silti joskus on kannattavaakin vaalia jotain mihin on aikanaan kovasti ihastunut. Se voi lunastaa paikkansa suosikkina vielä monet kerrat uudelleen. 




Kuvat minusta: Milli