maanantai 30. joulukuuta 2013

Tietenkin


Joskus elämä on vain liian pitkiä harmaita päiviä ja itkua.
Mutta jos joku kysyy: " haluatko kaakaoon kermavaahtoa?"
On olemassa vain yksi vastaus.

Tietenkin. 
Usein pelkästään sekin jo hymyilyttää.

 

torstai 26. joulukuuta 2013

Maailman paras joululahja

Pienestä pitäen olen halunnut kissanpennun. Joululahjalistani loppupuolella oli usean vuoden ajan viimeisenä, hieman anteeksipyytävästi "kissa". Katsokaas, veljeni oli allerginen kissoille.
Ja koirille. Ja oikeastaan kaikelle karvaiselle.
Kaksi vuotta sitten törmäsin Paavoon KKY:n sivuilla. Pieneen pyöreämahaiseen herraan, joka oli yhtä suuri kuin ruokakuppinsa, puri isompia asuinkavereitaan korvista ja nukkui rehvakkaasti keskellä sohvaa.
Kissanpennuissa on kuitenkin sellainen yksi harmillinen puoli: ne kasvavat isoiksi.
Joskus niistä tulee aikamoisia....järkäleitä. Kuten esimerkiksi, noh, Paavosta.
Vaikka kolmen istuttava sohvamme onkin yhtäkkiä muuttunut kahden istuttavaksi, on tuo kissaherra korvaamaton osa arkea ja onnea, jotka minulla on. Ja tietysti, maailman paras joululahja !

tiistai 17. joulukuuta 2013

Pannu&Huone

Kaipasin kahviloita, joten kahviloita myös sain.
 Istuttiin ihanan Emmin kanssa Pannu&Huoneen pehmoisille lampaantaljoilla peitetyille tuoleille.
Korvapuusti maistui hauskalta jouluteen kanssa, kaikki hymyilytti ja pienet hermostuneet naurukohtaukset on aina hyvästä. Varsinkin, jos hämmentävän suloiset marsipaanilumiukot aiheuttaa ne.
Mihin tahansa päänsä käänsikin, näköpiiriin osui jotain uutta ja ihanaa, mitä ei ollut huomannut edellisellä kerralla katsoessaan ympärilleen. Tänne aion palata uudelleen. Lukemaan kirjaa nurkkapöydän nojatuoliin ja nauramaan elämälle ystävien kanssa ihan mihin tahansa pöytään.
Useasti, oih.

maanantai 16. joulukuuta 2013

Sitoutumiskammosta

Olen usein miettinyt, miksen lue enemmän. Olen aina ihaillut ihmisiä, jotka lukevat kirjoja, puhuvat kirjoista ja vaihtavat kirjoja keskenään superlatiiveja sisältävien ylistyspuheiden jälkeen. 
" Sun on ihan pakko lukea tämä, ehkä hienoin, koskettavin ja samalla hauskin........"

Syytän siitä paljon itseäni, vähän Internetiä, vähän elokuvia ja vähän maailmaa yleensäkin.
Mutta kuitenkin eniten itseäni.
Koska olen ensinnäkin vähän laiska. Tai niin ainakin ajattelin olevani, kunnes ymmärsin, ettei lukiessa tarvitse tehdä juuri muuta kuin seurata tekstiä silmillään ja ehkä ajatella myös ihan vähän. Laiskuus ei siis ole kelvollinen tekosyy, saamaton olisi ehkä parempi sana, mutta sekin särisee inhottavasti korvassa. En oikeasti edes haluaisi mieltää itseäni laiskaksi, joten keksin tietysti jotain muuta. 

Minulla ei ole aikaa !! Sitä kuitenkin riittää loputtomaan pinterestin selailuun, turhapäisten sarjojen katsomiseen ja muuhun epäsosiaaliseen toimintaan sosiaalisessamediassa. Pah.

En ole löytänyt mielenkiintoisia kirjoja. Jossakin kohtaa väsyin siihen, miten kukaan kirjailija ei muka keksinyt pukea punapäitä mihinkään muuhun kuin sammaleenvihreään, viettelevän seksikkääseen kävelyyn ja huippusuunnittelijoiden korkokenkiin. En edes tiedä, miten kaikissa kirjoissa oli joku punapää ?
Lopulta diagnosoin itselläni sitoutumiskammon. Minun on äärimmäisen vaikeaa sitoutua mihinkään pitkäkestoiseen ajanvietteeseen. Varsinkin, jos minusta tuntuu, ettei se ole sen arvoista. Joskus kahden tunnin elokuvatkin tuntuvat ahdistavalta, entäs sitten pitkät romaanit ? Niitähän ei voi edes kelata eteenpäin, jos ne osoittautuvat tylsiksi !!
Otin kuitenkin itseäni niskasta kiinni ja luin pari hieman lyhyempää kirjaa (noin niin kuin lämmittelyksi), joiden jälkeen aloin lukea tuota Krokotiilin keltaiset silmät- kirjaa. Ne sivut, jotka jo lukumäärällään saivat minut juonimaan, kuinka lukisin vain joka toisen sivun ja antaisin itselleni vapautuksen, jos en jaksaisi lukea sataa sivua pidemmälle.

Mutta tässä sitä nyt ollaan, tarkalleen sivulla 465, ilman pelkoa ja paineita. Enkä ole hypännyt yhdenkään sivun yli. Olen jo tässäkin kohtaa aika ylpeä itsestäni, mutta minulla on tavoite ensivuodelle -  lukea enemmän ! Nyt uskon, että tulen jopa onnistumaan siinä, hih.

Ps. Jos teillä on suositella hyviä kirjoja, olisi kiva, jos kertoisitte ! Lukulistallani on nyt ainakin nämä kuvissa näkyvät, joiden lisäksi myös Jumalat juhlivat öisin.
Koska en saanut sitä viime keväänä luettua...

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Hymyilyttävää

Parasta on aamutee, vaaleanpunaiset iltapäivät, kerrokset, Paavo, iltapäivätee, henkselimekko. Vaaleanpunaiset kynttilät, harmaat sukkahousut, iltatee, kirjat, itkuherkkyys,  paksut kaulahuivit.
Yöuniksi muuttuvat päiväunet, punainen huulipuna ja kahvilat (joissa voi juoda sitä teetä).

tiistai 3. joulukuuta 2013

3.12.

Näinä päivinä, kun tuuli tarttuu hiuksiin ja riepottelee risaista sydäntä, minä ajattelen sinua. Kohmeisiin sormiini kuvittelen käsiesi lämmön, kosteana otsalleni painuvan suukon.
Haluaisin juosta, juosta, juosta.
Lentää pois kuin kylmää pakenevat linnut, tajuamatta kuitenkaan lähteä.
Mutta minä jään.
Kunnes tuuli puhaltaa muuttolinnut takaisin luokseni, kunnes sinun sormesi kietoutuvat uudelleen omiini ja olet minun kokonaan. Jään, kunnes tuuli muuttaa suuntaansa.
 Siihen asti minä hymyilen ja painan kädet syvälle taskuihin.
Onneksi enää muutama päivä. 
(Ehkä enemmänkin kuin muutama, mutta tänään on hyvä ajatella näin.)


keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Keskiviikko

Olen kaivannut kahviloita. Sitä tiettyä intiimiä tunnelmaa, joka kahviloissa vallitsee, kun ihmiset pöydissään kertovat ilojaan ja surujaan. Jotka oikeastaan kuka vain voisi kuulla, mutta kukaan ei kuuntele. 
Viikko sitten minä istahdin 931-kahvilaan hurmaavan Idan kanssa. 
Ihanaa, kun voi vaan jutella ystävän kanssa ja antaa ajan valua ohitse. Ensin kahvilassa ja myöhemmin pimeässä elokuvateatterissa Audrey Tautoun ja hämmentävän ranskalaisuuden kanssa.
Ehkä kaakao oli hieman liian makeaa, mutta kuitenkin tosi ihanaa. Kirjoissa ja elokuvissa seikkailevat puheenaiheet olivat jotakin, mitä olen huomaamattani kaivannut hirmuisesti. Vaikka Ida nauroikin, kun luettelin Katherine Pancolin kirjojen nimet. Jos ihan totta puhutaan, nauroin minäkin. Hih.
Harmillista vaan, jos ne Central Parkin oravat ovat surullisia maanantaisin.

torstai 21. marraskuuta 2013

little things


* Olen viettänyt lähiaikoina suurimman osan vapaa-ajastani kotona. Kotona olemisessa on parasta se, ettei siellä tarvitse koskaan olla ihan yksin. Tuo pieni (köh) karvakaveri on aina seurana. Varsinkin jääkaapille ja päiväunille mentäessä. Kaksi Paavon lempiaktiviteettia: syöminen ja nukkuminen, tässä järjestyksessä. Tietysti pihan lintujen tarkkailu on kovin tarkkaa puuhaa myös. Täytyyhän jonkun pitää järjestystä yllä !!

* Minua instagramissa seuraavat ehkä huomasivatkin (jos uskoivat silmiään hihe), että minulla oli hetki sitten violetti tukka ! Viihdyn kuitenkin paremmin omassa tylsimys värissäni, joten söpölle My little pony- tukalle sanottiin heippa muutaman päivän jälkeen. Ehkä sitä täytyy kuitenkin välillä kokeilla jotakin ihan hassua ja höpsöä, jotta tietää mitä oikeasti haluaa. Tulipahan kokeiltua !!

* Sain mahdollisesti maailman kauneimman ilmaiskalenterin. Tai ainakin minulle se oli ilmainen ! Tämä ihana päivän piristys tuli Viherpiha-lehden mukana. Kalenterin sivuilla on mielettömän kauniit vesivärikuvitukset ja voi, en tiedä pitääkö tätä katsoessa hymyillä vai vähän itkeä. Ehkä molempia.

tiistai 19. marraskuuta 2013

Pitsiä

Jotenkin aina syksyisin, kun täytyy jättää farkkutakki kaappiin odottamaan kevättä, pukeutumisesta tulee muka ihan älyttömän vaikeaa. Tykkään kyllä kerrospukeutumisesta, mutta jotenkin sekin tuntuu menettävän merkityksensä, kun kiskaisee massiivisen villakangastakin päälleen, joka imaisee syövereihinsä kaikki kivat vaatteet allaan. Mutta lämpimänäkin pitäisi pysyä ! Pakkasia odotellessa, heh.

Tästä asusta tykkäsin kuitenkin hirmuisesti ja tiedän, että eräs toinenkin tykkää, hih. Tuo vihreä neule on ihan suosikki. Pidän siitä, että alla olevan mekon pitsikuvio näkyi, vaikka mekon yläosa olikin peitossa. Muistan, kun puin pilkullisen kauluspaidan tuon neuleen kanssa ja se näytti mielestäni hurjan hauskalta !

tiistai 12. marraskuuta 2013

Viikonloput


Itken hylätyille rikkinäisille sateenvarjoille kaatosateessa, uuvun aikaisiin aamuihin.
Väsyn herätyskelloni ankeaan pirinään, hautaudun syvemmälle peiton alle suloisiin unelmiin.
Ihmisistä, auringosta, ilosta ja naurusta.
Mutta viikonloput ovat minun. Silloin on ilo ja nauru ja ihmiset ja aurinko.
Ainakin minussa ja toivon, myös sinussa.
Hymyillään tänään jooko.

tiistai 5. marraskuuta 2013

Sadepäivän lemppareita



  • Parasta sateisissa vapaapäivissä on aamut, kun saa kuunnella sateenropinaa keittiössä kissan kanssa, uppoutua syvemmälle viltin sisään ja miettiä: "onneksi minun ei tarvitse olla tuolla".
  • Olen jo jonkin aikaa etsinyt sillailla sivusilmällä jotakin kivaa, vaaleaa neuletakkia. Harmaata tai valkoista, minun vanha valkoinen neuletakkini on mennyt nimittäin aika huonoksi ja nyppyläiseksi. Jokin ilta, kun olin lähtenyt vähän liian viluttavissa vaatteissa liikkeelle, ostin sitten tämän söpön vaaleanharmaan pörröneuleen. Se on ihanan pehmeä ja lämmin !
  • En tiedä valmistuuko tuo minun huivini koskaan !! Tähän asti olen ollut ihan innoissani siitä, mutta pian alkaa jo usko loppua, kun tarvitsisin siihen jo kolmannen lankakerän. No, ainakin tiedän olevani hirmu tyytyväinen, kun se valmistuu. Kivempi se on joka tapauksessa kuin kauppojen akryylikutittajat !

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Raidoissa

Tässä olen minä ensimmäistä kertaa punamustat herrainkengät jalassa. Ei ne ollutkaan niin hassut.
Raitapaidat ja mummun kutomat neuleet ovat pelastaneet jo ehkä vähän liian monta viikkoa.
Mitäpä tuosta, niistähän minä pidän.

Haluaisin seikkailla, mutta unohdun sohvalle teemukini kanssa ja tuijotan tuulessa huojuvia koivuja.
Ehkä sitten viikonloppuna.


torstai 24. lokakuuta 2013

Viimeisiä syksyfiilistelyjä


 Bon Homme - Daybreaker 
 Haim - If I could change your mind 
  FKA Twigs - Breathe  
 Bastille - We can't stop ( Miley Curys cover ) 
 Julia Stone - It's  all okay 
 Duffy - Too hurt to dance 
 Sansa - Black Brick Wall 

Fiilistelyä ja kivoja biisejä.
Tähtivieraana Paavo.

tiistai 22. lokakuuta 2013

Päivästä, jona näytin ranskalaiselta taideopiskelijalta ja murjotin

Joskus on sellaisia päiviä, kun kaikki on vähän liian synkkää. Ja tekisi mieli murjottaa.
 Silloin kuuluu mennä Runoon, tilata iso runotee ja pala sitä taaempaa piirakkaa.
Ja murjottaa. Ihan sydämensä kyllyydestä, vaikka huijaustahan se on. 
Ei Runossa voi murjottaa. Siellä on niin somaa.
Synkkyys on välillä ihan hyväkin juttu, ihan vain siksi, että sen jälkeen kaikki näyttää valoisammalta.
"Näytän ihan joltain synkistelevältä gootilta", vaihtui Runoilun jälkeen mielikuvaan jostakin hienostuneesta ja hieman pikkuvanhasta ranskalaisesta taideopiskelijasta, joka on ennen kaikkea tyyni, fiksu ja ainoastaan kauniiden kahviloiden vakioasiakas. Mutta vähän liian synkkä.

Jatkan mielelläni elämääni Ranskan sijaan Tampereella niiden kauniiden kahviloiden vakioasiakkaana, mutta nauran edelleen liian kovaa ja väärissä paikoissa, enkä halua olla liian synkkä. 

Koko sekavan höpäjän eksynyt ja hyvin kiemurtelevainen punainen lanka oli kuitenkin se, että murjottaminenkin voi olla kivaa. Kauniissa miljöössä ja ihanan ystävän kanssa se oikeastaan muuttuu ihan muuksi kuin murjottamiseksi. Suosittelen !