tiistai 22. lokakuuta 2013

Päivästä, jona näytin ranskalaiselta taideopiskelijalta ja murjotin

Joskus on sellaisia päiviä, kun kaikki on vähän liian synkkää. Ja tekisi mieli murjottaa.
 Silloin kuuluu mennä Runoon, tilata iso runotee ja pala sitä taaempaa piirakkaa.
Ja murjottaa. Ihan sydämensä kyllyydestä, vaikka huijaustahan se on. 
Ei Runossa voi murjottaa. Siellä on niin somaa.
Synkkyys on välillä ihan hyväkin juttu, ihan vain siksi, että sen jälkeen kaikki näyttää valoisammalta.
"Näytän ihan joltain synkistelevältä gootilta", vaihtui Runoilun jälkeen mielikuvaan jostakin hienostuneesta ja hieman pikkuvanhasta ranskalaisesta taideopiskelijasta, joka on ennen kaikkea tyyni, fiksu ja ainoastaan kauniiden kahviloiden vakioasiakas. Mutta vähän liian synkkä.

Jatkan mielelläni elämääni Ranskan sijaan Tampereella niiden kauniiden kahviloiden vakioasiakkaana, mutta nauran edelleen liian kovaa ja väärissä paikoissa, enkä halua olla liian synkkä. 

Koko sekavan höpäjän eksynyt ja hyvin kiemurtelevainen punainen lanka oli kuitenkin se, että murjottaminenkin voi olla kivaa. Kauniissa miljöössä ja ihanan ystävän kanssa se oikeastaan muuttuu ihan muuksi kuin murjottamiseksi. Suosittelen !

6 kommenttia:

hei olette ihania !