torstai 27. helmikuuta 2014

Hyvä video tuli

Minulla oli kunnianhimoinen ajatus, nimittäin tehdä pitkästä aikaa videopostaus. Suuri illuusioni oli rikkoa rajoja ja poistua omalta pieneltä mukaavusalueeltani. Koska tunnen olevani ihan jumissa tämän blogin kanssa. Ei siitä kuitenkaan (monesta sisukkaasta yrityksestä huolimatta) mitään tullut. Lopulta noudatin äitini neuvoa noin niin kuin yleisesti ottaen kaikkia ujostuttavia tilanteita varten: " voit aina puhua Paavosta". Se minulta (onneksi) sujuu ! 


Ja koska on terveellistä nauraa ensin itselleen ennen kuin muut ehtivät, tässä hieman amatöörimäistä behind the scenes- materiaalia : 


Ei minusta ainakaan vloggaajaa tule...
Jos minua alkaa myöhemmin nolottaa niin sovitaan, ettei tätä koskaan tapahtunut !!


perjantai 21. helmikuuta 2014

Vähän vielä talvea



[ x ] käy luistelemassa. ( ja ota mehua mukaan )

Sormet kohmeessa kaadoin mehua ja varpaita kipristeli kahdenkymmenen asteen pakkasessa, mutta oli se silti aika hauskaa. Ainakin siitä sai kivoja kuvia.
Nämä ovat viimeiset kuvat, joissa näyttää talvelta. Vaikka mieli onkin jo keväässä, ihanalta nuo valoisat pakkaspäivät näyttää. Vaikkakin vain tietokoneen ruudulta. Nyt on niin harmaata.



tiistai 18. helmikuuta 2014

Melkein kuin uusi


Olen vähän jumissa näiden talvitakkien, villatakkien ja paksujen kaulahuivien alla. Kaipaan jo kevyempiä takkeja, jotka paljastaa mekkojen helmat kokonaan ja sitä, että neule ja farkkutakki riittää. 

Onneksi omasta vaatekaapistakin voi tehdä pieniä piristäviä löytöjä. Kuten tämä ( sopivasti söpö ) Chanel- tyylinen neuletakki. Muistan miten onnellinen olin, kun löysin tämän kirpparilta kolmella eurolla. Sen taskujen rusetit ovat kuitenkin roikkuneet puoliksi irrallaan melkein kaksi vuotta, joka tuntuu ihan hölmöltä. Niiden paikoilleen ompelemiseen meni yhteensä viisi minuuttia

Ovatpahan nyt sitten vihdoin paikoillaan !
Tuntuu melkein uudelta.

perjantai 14. helmikuuta 2014

Perjantaina



Tänään on hyvä päivä.
Kukkia, kissan hiljaista kehräystä, iloisuutta, scandinavian music groupia ja pullan tuoksua.
Usein ihmettelen, miksen osta useammin kukkia.



maanantai 10. helmikuuta 2014

Maanantai



Nukun liian pitkään, liian harvoin ja herään sekaisena puhelimen toisessa päässä anteeksipyytelevän ihmisen rauhoittavaan ääneen. Joka myöhemmin vaatii, kyllä tai ei, enkä minä osaa vastata mitään.

Oot niin ihmeen rauhallinen, etten ymmärrä miten et ole jo pimahtanut.

Anteeksi, olen aika unessa ja no, nyt on oikeastaan aamu ja vapaapäivä ja en osaa sanoa mitään, mutta voitko soittaa vaikka joskus uudestaan. Tiedän, ettei se siitä ihmeellisemmäksi muutu, mutta en voi luvata muistavani huomenna sanoinko kyllä vai ei. Tai edes kymmenen minuutin päästä.
Koska oikeastaan unohdin jo ensimmäisen lauseen, jonka sanoit. 

Ja puhelinvirkailijaa nauratti.

Haluaisin olla ihana runotyttö, joka vaeltelee kirjastossa kirjahyllyjen seassa.
Mutta minä olen vaan sotkua, jota ei saa pyyhittyä levittämättä sitä entisestään.
Olen liian nopeita päätöksiä, itkua, hymyjä, naurua ja olemisen onnea.
Pilkkuja ja kukonaskelia.
Liian nopeasti juotua teetä ja poltettu kitalaki.

Haluaisin olla Peter Pan, enkä kasvaa isoksi.

Joka tapauksessa, hyvää maanantaita.
Minulla on onneksi tänään vapaapäivä, hihi.



sunnuntai 9. helmikuuta 2014

hei, hyvää kuuluu taas


Olin Valoa- festivaaleilla katsomassa ihanaa Iisaa !!! Vitsit, että tykkäänkin tuosta levystä.
Olen jonkinverran harrastanut yksin kahvilassa käymistä. Työpäivän jälkeen tuntuu ihan kivalta rauhoittua itsekseen, kun pitkän päivän on höpöttänyt ihmisten kanssa milloin mistäkin. 
Tee, kirja, musiikki - kyllä kiitos.
(Tuo kirja oli ihan älyttömän huono. Meni hetkeksi koko fiilis lukemisesta, hmh.)
"Draw me like one of your french girls"   |    "missä minun lautanen on ?" 
Paavon mielestä on selvästi arvoa alentavaa syödä lattialta ihan niin kuin joku....kissa !!
En kyllä koskaan kyllästy Paavoon. On se vaan niin vekkuli kisukamu, hihii.


tiistai 4. helmikuuta 2014

Tulkaa meille, teen piirakkaa


Välillä on niitä päiviä, kun kaikki tuntuu menevän pieleen, silmiä särkee, tekisi mieli hautautua peiton alle ja sulkea silmät ikuisiksi ajoiksi. Viime aikoina nämä päivät vaan ovat täyttäneet kalenterin viikot ja ehkä kuukaudetkin, en oikein enää edes tiedä.
Mutta.
Aina on hyvä idea leipoa elämän ensimmäinen piirakka suukkojen rohkaisemana, kyllä siitä hyvä tulee, ostaa kukkia ja panikoiden katsoa joka toinen sekunti uuniin josko piirakka olisi jo valmis.
Kutsua ystäviä kylään, tehdä teetä norsukannuun, juoda se muumimukeista ja nauraa.

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Sunnuntai


En minä oikeastaan osaa sanoa mitään.
Muuta kuin sen, etten enää löydä itseäni kaikkien näiden villatakkien alta.