maanantai 16. kesäkuuta 2014

Ollapa kissa

 Niin paljon tekemistä ja keskeneräisiä asioita, että ehdin melkein jo unohtaa miten hengitetään. 
Onneksi sadepäivänä on tilaa hengittää. 

Sadepäivien lohdullisuus piilee siinä, ettei oikeasti tarvitse tehdä mitään. Jos ei halua.
Mikäli voisin, pysäyttäisin kellon ja nukkuisin viikon peiton alla Paavo kainalossa. 
Sitten kun viimein taas heräisin, kello näyttäisi yhä 15.35 maanantaina.

Minulla on vielä paljon opittavaa tuolta unissaan hurisevalta kisuherralta. Että on ihan okei nukkua 16 tuntia vuorokaudessa, katsella sadetta ikkunasta tietämättä miten märkiä pisarat oikeasti ovatkaan, kerjätä hellyyttä just silloin kun siltä tuntuu ja hurista itsekseni mielihyvästä. Ehkä jätän ihan kirjaimellisen hurinan kisuille, mutta hei muutenhan se on tosi okei.

" Kaksi asiaa auttaa pakenemaan elämän kurjuutta : musiikki ja kissat "
Nyt istun hetkeksi sohvalle silittämään kissaa ja kuuntelemaan Jessy Lanzaa.

2 kommenttia:

  1. Toivottavasti kurjuus ei ole liian ylitsepääsemätöntä, onneksi sinulla on Paavo lohduttamassa! Ja täältäkin saat voimahalin♥ Ja ääneen huriseminen on aikas söpöä, tehdään sitä poikaystävän kanssa hih.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ei onneksi, pientä väsymystä vain ! Paavo on hyvä kainalokamu kyllä, hih.
      kiitos :-* söpöilijät !

      Poista

hei olette ihania !