torstai 31. joulukuuta 2015

Heihei 2015


 
Tämä vuosi on ollut aikamoinen. Monella tapaa antoisa, mutta myös kuluttava ja raskas. Oman arjen ja omien rutiinien löytäminen on vienyt aikansa ja muovautuvathan ne vielä tästä edelleen. Olen oppinut tuntemaan rajani paremmin, ehkä juuri siksi, että niitä venytetty ja kokeiltu. Välillä on käveltävä rohkeasti pois omalta mukavuusalueeltaan ja oltava rohkea. Tänään ajattelin kuinka hullulta tuntuu, että olen tehnyt töitä yrittäjänä nyt 2,5 vuotta. 
Mihin tämä aika oikein kuluu ?
 
Ollaan asuttu nyt hieman yli vuosi Kaarlen kanssa yhdessä ja onhan tästä tullut meille oma ihana pikkukoti. Sinikeltaisessa keittiössä tuntuu hyvältä juoda aamuteetä ja olohuoneen kukkaketo sulkee syliin, kun väsyttää. Tämän vuoden aikana olen kuitenkin myös todennut, ettei minusta ole kerrostalon asukiksi, ainakaan koko elämäkseni. Kaipaan sitä, kun saa kävellä ovesta suoraan omaan pihaan (vaikka se olisi aivan pikkuruinenkin) ja lukea kirjaa, juoda teetä ja katsella kuinka Paavo jahtaa kärpäsiä kuin suurikin saalistaja. Uskon, että kaikelle on aikansa, tämän haaveen kanssa täytyy vaan jaksaa odottaa vielä.
En ole varmaan koskaan tehnyt uudenvuodenlupauksia, mutta ensi vuodelta toivoisin joitakin asioita. Haluaisin lukea enemmän, enemmän, enemmän. Asetin itselleni hölmönä tämän vuoden alussa lukutavoitteen ja se meni ihan pipariksi. Tahtoisin myös käydä enemmän kahviloissa, opetella kutomaan villasukkia ja oppia paremmaksi ompelijaksi ! Eiköhän siinä ole jo aika sopivasti pieniä ajatuksen tasolla olevia tavoitteita huomenna alkavalle vuodelle, hih. Huomenna kai pitäisi myös opetella kirjoittamaan 2016.

Onko teillä toiveita, mitä haluaisitte nähdä täällä blogissa ensi vuoden aikana ? Kertokaahan, jos tulee jotakin mieleen :-*


keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Liivimekosta ja itse tekemisestä

Tuntuu ihan hölmöltä, että huomenna on jo jouluaatto. Olen viettänyt viimeiset päivät ompelukoneen seurana joululahjoja tehdessä, onneksi pian on valmista! 

Olen ehtinyt ommella vähän muutakin, tämän liivimekon nimittäin. Pinterestissä törmäsin tähän urban outfittersin mekkoon, johon ihastuin kovasti. Mekko oli minun mielestä aika hintava siihen nähden, että se on isoksi osaksi polyesteriä.

Löysin eurokankaasta hyvän palan kivaa villakangasta, joten ompelin itse mekkoni. Minulla on nyt oma, itse tehty liivimekko jonka materiaali maksoi 12euroa ! Liivimekko on tosi helppo ommella ja se on käytössä tosi, tosi monipuolinen. 
Tuon hillityn pystyraidan kanssa pystyy yhdistelemään monia kuoseja ja niillä olenkin sitten pelaillut, hih. Tykkään myös hirmuisesti tuosta kankaan värimaailmasta, tummansinisestä pohjasta ja viininpuna-harmaista raidoista. 

On hauska huomata miten pikkuhiljaa itse tehdyt jutut vaan lisääntyvät asukuvissa. Tässäkin on jo kolme juttua: tietysti tuo liivimekkonen, mymmelitakki ja omin käsin kudottu harmaa villahuivi !

Ihanaa Joulua !


maanantai 14. joulukuuta 2015

Huidon kädet levällään


Olen tarttunut kiinni peiton kulmaan, miettinyt millaista olisi olla talviunessa, talvi unessa. Antaa sen valua läpi unisten unelmien, jäämättä kiinni kaamokseen. Kävelin hetken keveämmin askelin Tallinnan kaduilla, mutta jokin kuitenkin jaksaa roikkua raskaana minun mielessä. Siihen olisin tarttumatta, jos saisin päättää.
Olen laulanut äänen käheäksi smg:n keikalla, aavistanut etukäteen, kuinka Terhi ja Pauliina keinuvat musiikin tahtiin. Ompelin keltaisesta ja raidallisesta. Löytänyt iloja karvatupsuisista korvista, hölmöistä eleistä ja ilmeistä, rinnassa kumisevasta kehräyksestä ja pehmeistä pyyhkäyksistä aamuisin paljaalla iholla. 

  


sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Kettupaidassa



Joskus onnistuu pukemaan sellaisia vaatteita, jotka tuntuu siinä hetkessä maailman parhaalta. Kettupaita hymyilyttää ja mintunvihreä hame tuntui sopivan raikkaalta pienessä pakkasessa. Tältä minä näytän.

perjantai 4. joulukuuta 2015

Joulukortteja eteisessä


Eteisen matolla minua odotti pieni kaunis paketti, kun tulin töistä kotiin. Kuoren tuttu käsiala paljasti paketin sisällön: Jeminan joulukortit.

Jemina on suunnitellut oman joulukorttisarjan. Minun suosikkejani ovat kuusi, kisu ja no, kaikki ovat ihania ! Vielä ehtisi tilata itselleen suloiset joulukortit ja tukea Jeminan ensimmäistä askelta kohti isoa unelmaa. Jos omat joulukortit ovat jo lähteneet matkaan, voisihan näitä käyttää vaikka pakettikortteina ! 
Niin minä ajattelin tehdä.





tiistai 1. joulukuuta 2015

Homemade happiness ja muita ihania


Marraskuu lipui ohi jonkinlaisessa  paksussa harmaassa sumussa ja tihkusateessa. Oli vähän vaikeaa innostua mistään, mutta nyt kun joulukuu alkoi, on aurinkokin paistanut melkein koko päivän. Taivas on maalattu laventelilla ja puiden oksat heiluu tuulessa, johon minun ei onneksi tarvitse mennä, jos en halua. 
Kaipasin pientä piristystä laahaaviin harmaisiin päiviin ja kuinka ollakaan, löysin cittarin lehtihyllystä nämä ihanat vihkoset !

Ne on Flow magazinen kylkiäisinä julkaistuja vihkosia, jotka ovat täynnä kaikkea suloista ! On tilaa erilaisille listoille (minä kun rakastan listoja), tiny pleasures- listoja ruksitettaviksi, tyhjiä sivuja piirtelylle tai vaikka runoille ja ohje kuinka tehdä täydellistä hipsterkahvia. Näitä voisi ehkä sanoa sellaisiksi aikuisten puuhakirjoiksi. 

Kaikissa neljässä vihkosessa on oma teemansa, jonka mukaista kunkin vihon sisältö sitten on. How to slow down- vihossa on esimerkiksi ohjeita, kuinka elää hidasta elämää ja karsia turha stressi pois. Minä aloitin homemade happiness- vihkosesta ja listat alkaa olla pian jo aika täynnä, iiks !

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Iloa naurussa ja sunnuntaissa


Tänään yksi aurinkoinen tuli ja istui meidän keittiönpöydän ääreen. Se pussaili Paavoa sillä aikaa, kun pähkinä-suklaakierteet valmistui uunissa ja minä sulatin suklaata. Se yksi ihana on Irina. Tuollainen tyttö, joka tuli kaukaa ja sattumalta asuu kadun toisella puolella ja nauraa samoille höpsöille jutuille kuin minäkin. Meillä oli brunssi, teetä norsukannussa ja iloa naurussa.

Muistilista talveksi: syö d-vitamiinia, mandariineja ja ole Irinan kanssa. Irinassa on varmasti pala aurinkoa.


maanantai 23. marraskuuta 2015

Purppuraista


Vaaleanpunaiset, purppuraiset auringonlaskut vaihtuivat jo harmaan kautta syliin sulkevan sinisiksi. Palaan syksyn toinen toistaan kauniimpiin auringonlaskuihin, annan ajatusten levätä vaaleanpunaisessa taivaanrannassa. Niin kuin annoin niiden levätä aina silloin, kun asuin vielä pienellä kukkulalla ja aurinko laski Pispalaan siellä jossain kaukana, kaupungin toisella puolen.

Aamuisin vedän ylleni a-linjassa purppuraa ja pidän vielä vähän kiinni. Mymmelitakissa on hyvä, se hymyilyttää.


perjantai 13. marraskuuta 2015

Kissakahvilassa


Viimeinkin Purnauskiksessa. Oli ihanaa istahtaa hetkeksi kotimatkalla suloiseen punaiseen nojatuoliin ja jutella kahvilakerhon tyttöjen kanssa kisuista. 
Join lämmittävää chaiteetä, söin tiikerikakkua jäätelön kanssa ja silitin vähän jokaista kissaa. Mitä suloisin kahvilakäynti, hyvää teetä ja pehmeitä päälakia.

maanantai 9. marraskuuta 2015

Se ihana punainen


Syksy on aina sellainen pienten uudistumisten aika. Tämä on ollut ihana syksy silmille, mutta vähän painava mielelle ja harteille.


Yksi pieni hassu uudistus: ostin elämäni ensimmäisen baskerin. Vitsit, miten tykkään siitä. Kirkkaanpunainen on ihanan pirteä marraskuun harmaudessa. 
Ja onhan se aika Pariisi, hih.


keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Marras


hymyilyttävää

kirpputorien mummupöydissä mekot on aina leninkejä. kahvilakerhon sateisen sunnuntain brunssi. lempikahvilan uudet, kauniit tapetit. Paavon ihanat aamuvenytykset keittiön pastellimatolla. valoviikkojen hurmaavat valopallot pitkin keskustaa. anoppilan pienet suloiset kisusisarukset Siiri ja Viiru. lukeminen ja marraskuun lukuhaaste. tarkentuva katse. kivat ja tarpeelliset kirppislöydöt. kääriytyminen viltteihin, syliin. leivoin banaanikakun. 
sydäntä pakahduttavat auringonlaskut. halu kiivetä korkealle.


keskiviikko 28. lokakuuta 2015

~~~~



 Syksy tuntuu 
   viileältä iholla
      uudelta ajatuksissa

        teemuki täyttyy ja tyhjenee
läikkyy yli 
     samassa suhteessa
  sydämen kanssa

   paljon ja usein










hymyilen niille, jotka sitä eniten tarvitsevat
kun bussipysäkillä joku katsoo

kahdesti

minä muistan
että en, enhän olekaan

näkymätön

haluaisin vastauksia
milloin minusta tuli se, joka valheisiin uskoo 




haluaisin kysyä

minne linnut lentävät iltaisin ?
                 jos kertoisin, kuinka kuu kujertaa - uskoisitko ?