torstai 25. kesäkuuta 2015

Helsinki ja heppamekko



Tässä olen minä Helsingissä.  Heppamekkokin on kokenut pienenpienen muutoksen. Pohdiskelin joku kerta miksi oloni oli vähän epämukava se päällä ja tajusin, että helmahan on hieman turhan lyhyt. Tuulen hulmuttaessa helmaa sai aina jännätä kuinka ylös se mahtaa nousta ja pitää helmasta kiinni.
32327_1 32320_
Ompelin helmaan valkoisen puuvillakaistaleen, joka sopii mielestäni tosi kivasti valkoisten kaulusten kaveriksi. Lisäksi tuo puuvillakangas tekee helmasta hieman painavamman eli tuulta ei tarvitse enää jännittää ! Kaikki ei kuitenkaan mennyt ihan suunnitelmien mukaan, kun vahingossa osuin silitysraudalla tuohon heppakankaaseen....ja sehän suli. Ei hirveästi innosta nämä muovikankaat, mutta en vaan voinut vastustaa, kun kirppiksellä tuli vastaan supersuloinen heppamekko. Lisäksi pesulappu on mekossa kiinaksi, joten en ollut ihan täysin varma mitä materiaalia mekko edes on. Tuntuu aika samalta kuin sellainen karhea viskoosi !

Pienet korjailut ja ompelut uusiksi, mutta lopputulos on kyllä mieleinen ! Heti on varmempi olo, kun ei tarvite nyhtää helmaa koko ajan alaspäin. Yleisvaikutelmakin muuttui kivasti, mekko tuntuu paljon viimeistellymmältä ja jotenkin tuo valkoiset kaulukset+helmakaistale-yhdistelmä tuo vähän sellaista vintagehenkisyyttä !


keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

hei

32487_

Löysin kisun peiton alta nukkumasta. Olisi niin paljon kerrottavaa, niin paljon kuvia. Olisi kerrottavaa samoksesta ja helsinkiretkestä, mutta en jaksa keskittyä isoihin kirjaimiin ja välimerkkeihin tarpeeksi. 

Moni muu tuntuu niin paljon tärkeämmältä juuri nyt. Tuntuu tärkeältä juoda litrakaupalla lemppariteetä, antaa jalkojen kastua kesäsateessa, syödä jäätelöä yksin keskustorilla auringon sulattaessa sitä kilpaa. Tuntuu välttämättömältä nukkua kisun kanssa päiväunia, kirjoittaa jokainen mieleen tuleva lause muistikirjan riveille ja antaa silmien levätä järvimaisemassa. 

Kyllä minä kerron, ihan pian.


keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Asioita, tunteita

32183_ 32187_
x Koristeomenapuu kotikotona kukkii niin kauniisti. Välillä ikävöin niitä hetkiä, kun join iltateetä takapihalla ja Paavo istui omenapuun alla vaaleanpunaisten terälehtien ympäröimänä. Mutta en osaa kuvitella itseäni enää sinne, en pysyvästi. Minun kotini on täällä, missä kukkaketo kohoaa seinälle ja aurinko maalaa tuulessa heiluvien koivujen varjoja parvekkeelle. Ja onhan minulla täällä kukkia.
32167_
31923_
x On ollut aamupaloja muutosten keskellä. En tiedä tanssitaanko seuraavalla kerralla jo häitä, kun palaan suuren puupöydän ääreen maaseudulle. En tiedä ollenkaan, minne elämä kuljettaa seuraavina viikkoina. Tuntuu, että kesä juoksee ohitse liian nopeasti ja minä yritän tarrautua siihen niin kovaa kuin pystyn. Ainakin käteni tarttuvat kukkasiin missä ikinä olenkin. 
32156_ 32142_
x Kesämekot ja paljaat sääret tuntuu hullulta, mutta viihdyn heppapaidassani. Hassut kuosit tuntuu hyvältä.



perjantai 12. kesäkuuta 2015

siitä mikä on tärkeintä


en saa 
o t e t t a

ajasta 
                       paikasta
ajatuksista 
                                        t u n t e e s t a
32028_

kaikki  lip s u   u
kukkiavarjoja
             olen hymyillyt                                                         
                                 olen itkenyt  

                                                           samalla
                             ja erikseen                                             

olen onnellisenakin  s e
joka itkee ensin
32027_ 32160
on ollut
               ihania tyttöjä
                       ihania poikia

tanssilattialla notkuvia polvia

kylmiäväreitä 
                               niskassa
                   selkärangassa         

                  ikävästä itkeviä silmiä
3057_

olen ajatellut 
pitää kiinni

 siitä kaikesta 


tiistai 2. kesäkuuta 2015

Helpotus

31669_ 31688_ 31678_

Näissä kuvissa on yksi aika helpottunut tyyppi. Kiireisen toukokuun jäljiltä tuntuu ihan ihanalta jäädä pienelle lomalle. Kirjoittelenkin tätä merkintää puhelimella (nyt on vahingossa vasta kolme kertaa kadonnut koko teksti) matkalla lentokentälle. Huililoma vietetään lämpimässä, käydään kurkkaamassa minkälaista se kesä oikein olikaan ! 

Repussa minulla on uusin suomennettu John Green (jonka nimi on suomennettu ihan pöljästi ja lisäksi inhoan sitä elokuvakantta) ja mindfulness-värityskirja, jonka ääreen olen jo kerran nukahtanut. Ikävintä on, kun pieni kisu jäi kotiin. On nyt jo ihan ikävä.