keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Niitä pieniä, mutta niin suuria


Ilonaiheita nimittäin.

33452_ 33437_
   Tallipiha ja sen ihana tunnelma. Lapset kikatti karusellissa ponien ja kirahvien kyydissä ja ihana, lempeä liinaharja vei kärryajelulle. Tallipihan putiikit ja kahvila on vaan niin hurmaavia. Tallipihalta saa (minun mielestä) ihan ehdottomasti tämän kaupungin parhaat pullat. Voisilmäpulla on aika lähellä taivasta ja hurjan suuren korvapuustin suosittelen jakamaan jonkun lemppari-ihmisen kanssa !

   Tuleva keikkasyksy. Ei ollut festarikesä, joten olen päättänyt hemmotella itseäni syksyllä käymällä keikoilla ! En tiedä saisiko tässä kohtaa olla vielä näin innoissaan syksystä, mutta olen kuitenkin. Syksy on ihana. 
33607_
   Ensimmäiset kanttarellit. Olen suunnitellut jo leipoa jonkinlaisen piirakan ja eilen tein kanttarellikastiketta lohen seuraksi, nam ! Oioi, miten odotan jo syksyä.

   Sain aivan ihanan viestin. "näin viime yönä unta. oli kesä ja todella aurinkoinen päivä. sä asuit isossa vanhassa maalaistalossa jonka pihassa oli paljon kukkia ja isoja puita. sielä oli ihanat ovenkarmit ja kaikki seinät tapetoitu kukkaistapetilla ja iso kultareunuksinen peili seinällä. sitten sulla oli keinu keskellä sitä huonetta ja mä vaan keinuin siinä ja mulla oli ihana kukkamekko päällä. ja sä seisoit siinä ovella ja sulla oli kanssa mekko ja sä vaan nauroit ihan kamalasti. ja mä keinuin ja naurettiin vaan."
Ja voi miten tuo viesti sai hymyilemään. Ja mikä ihana uni. Osaan kuvitella tuon tilanteen, kun kukkatapettien vuoraaman huoneen keskellä suloinen polkkatukkainen tyttö keinuttelee ihan hurjasti nauraen ja minä nauran ovensuussa teemuki kädessä ja Paavo kiehnäisi kehräten jaloissa. Vitsit, miten liikutuin ja ilostuin siitä viestistä. Ehkä siksi, että tuo kaikki on niin lähellä sitä, miten haluaisin ihmisten minut näkevän. Ja jos minulla joskus on iso maalaistalo, keskellä jotakin huonetta on keinu ja siinä istuessa nauretaan aina ihan hillittömästi. Lupaan.

Tästä tuli tällainen keltainen postaus, hihii.

torstai 23. heinäkuuta 2015

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤


On niin valtava 
            
       tarve

olla minä
    olla minussa
      tulla minuksi
33251_ blogi2_1
on niitä päiviä
kun kerron pojalle
tiskin takana

kuinka otin kengät pois
       kastoin varpaat kylmään veteen
ja kävelin
     vesilammikossa


      kaikkea ei ehkä aina
      pitäisi kertoa
32740_ blogi1

mielen jatkuvat mutkat
väsyttävät
       eksyttävät

siitä eheydestä, jonka haluaisin saavuttaa
                   siellä missä muilla ei olisi ääniä
ei sananvaltaa

jos olisin
sitä ja tätä

                    ilman irtonaisia
       odotuksia
ajatuksia
                           aavistuksia           olisinko minä ?    
32730_

nostan käteni

annan kaiken olla
 annan kaiken tulla
    
                                         ja annan kaiken mennä

on vain minä
           ja minun todellisuuteni

     joka on vieras
             mutta todellinen.


sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Hassuja vaatteita ja hassuja ajatuksia

33112_ 33092_
Tuntuu hassulta höpöttää mitään vaatteista ja tuntuu myös vähän hassulta julkaista kuvia minusta ja vaatteista. En tiedä kiinnostaako ketään, enkä tiedä kiinnostaako minua. Mutta ajattelin katsoa.
Nämä ovat nyt tässä tänään, ilman höpötystä, mutta pienen ujostelun kera. Minä ja minun vaatteet.


perjantai 17. heinäkuuta 2015

Kaksi ihanaa


Nämä sadepäivät on ihan parhaita elokuvien katseluun. Tuntuu, etten ole hetkeen katsonut mitään sellaisia elokuvia, joista olisin oikeasti innostunut. Nämä kaksi oli kuitenkin aivan ihania, aika erilaisia, mutta ihania.
what if
What If
Wallace tutustuu kotibileissä persoonalliseen Chantryyn. Wallacesta ja Chantrysta tulee pian läheiset ystävät, mutta Chantryn pitkäaikaisen poikaystävän muutto Dubliniin saa elämän kulkeutumaan uusille erilaisille raiteille. Mitä jos paras ystävä onkin elämäsi rakkaus? Ja mitä jos ei olekaan?
Jos söpöt vaatteet, hassu huumori ja ne vähän nolot, mutta niin arkipäiväiset tilanteet kiinnostaa niin suosittelen vahvasti katsomaan tämän. Ja vinkki: älä katso traileria vaan katso suoraan koko elokuva !

SONG ONE
Song One
Franny saa kuulla veljensä joutuneen onnettomuuteen. Äidistään ja veljestään vieraantunut Franny palaa New Yorkiin ja alkaa tutustua veljensä elämään tämän muistikirjan kautta. Muistikirja johdattaa Frannyn nuoren muusikon jäljille. Song One on hieman melankolinen, sympaattinen ja toivoa täynnä.
Jos innostut täydellisen suloisista muusikkopojista, Anne Hathawaysta, vanhoista tavaroista ja folk-musiikista niin tämä on just ihan sopiva elokuva katsottavaksi.



keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Ja jotta oikeus tapahtuisi, on voittajan saatava hilloleipä

33145_ 33151_1 33193_ 33196_ 33200_ 33222_ 33229_

Kahvilakerhon kesäpäivä kangasalla tuntui ehkä enemmän syyspäivältä, mutta aika kului sujuvasti järven rannalla ja pöydän ääressä. Minun rakkaudella leipomani piirakka iskeytyi säälimättömästi katukiveen lasisen vuoan kera, mutta nuotiolla maissit valmistui lähes kivuttomasti korvaten piirakan. 

Pöytä oli täynnä herkkuja ja takassa tuli. Olen tätä nykyä yllättävän näppärä takan sytyttäjä, vaikka itse sanonkin. Muumipeli oli jo katseltavana niin kaunis, mutta yhtä lailla täynnä hauskoja asioita ja tehtäviä. Koskaan ei tiedä milloin saa huimauskohtauksen riippusillalla tai löytää kauniin kiven. Munkkipossua säästettiin oikeutetusti voittajalle, mutta lopulta löysinkin sen omasta kassistani. 
Vaikka enhän minä edes voittanut ! 


tiistai 7. heinäkuuta 2015

Arboretum on rakkaus

32515_ 32556_ 32589_ 32540_1 32579_

Arboretum on rakkaus. Alppiruusut kukkii kauniina, pian ne väistyvät jo ruusutarhan väriloisteen tieltä. Tänään sataa ja paistaa aurinko, eri aikaan, en odota sateenkaarta. Minulla on pilkkuhame, joka on ehkä täydellisin tällaisille päiville.

sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Omenapuussa

32277_ 32289_ 32292_

Oli päivä, jona kissa kiipesi omenapuuhun. Se sai sadepisarat tipahtelemaan niskaan vaaleanpunaisilta terälehdiltä ja ihmiset hymyilemään. Se oli päivä tai ehkä viikonloppu, jolloin jätin talviturkkini jokeen, jonka rantatörmällä asuu majavia. Olen löytänyt rauhan arjesta ja nyt vielä päätän, että se on okei.

Tykkään siitä mikä on muiden mielestä tylsää. Pohdin kymmenen minuuttia minkä värisen kukan ostan, koska sehän on niitä elämän ja kuoleman kysymyksiä. Ikuistan nukkuvan kissan kahdeksan asentoa päivittäin, herään kysymykseen "keittäisinkö sulle teetä". Joka toinen päivä päätän myydä vaatteeni pois ja joka toinen päivä päätän olla myymättä. Teemuki täyttyy tiuhaan, olen saanut otteen kirjojen sivuista ja silmät kahlaa sanojen läpi taas vähän helpommin. Ja rakastan sitä kaikkea.