keskiviikko 28. lokakuuta 2015

~~~~



 Syksy tuntuu 
   viileältä iholla
      uudelta ajatuksissa

        teemuki täyttyy ja tyhjenee
läikkyy yli 
     samassa suhteessa
  sydämen kanssa

   paljon ja usein










hymyilen niille, jotka sitä eniten tarvitsevat
kun bussipysäkillä joku katsoo

kahdesti

minä muistan
että en, enhän olekaan

näkymätön

haluaisin vastauksia
milloin minusta tuli se, joka valheisiin uskoo 




haluaisin kysyä

minne linnut lentävät iltaisin ?
                 jos kertoisin, kuinka kuu kujertaa - uskoisitko ?



sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Ihanuus sunnuntai-iltaan

Elokuvavinkki tässä näin.
Love, Rosie
Rosie ja Alex ovat olleet parhaita ystäviä kuusivuotiasta asti. Koulun loppuminen ja täysi-ikäisyyden kynnys kuitenkin tietää uusia seikkailuja, jopa elämän muuttavia sellaisia. Kun Rosie tanssiaisillan jälkeen huomaa olevansa raskaana kylän komistukselle, suunnitelmat seikkailuista Alexin kanssa muuttuu. Kestääkö Rosien ja Alexin ystävyys välimatkat ja niin nopeasti karkuun juoksevan ajan ?

Love, Rosie kertoo ystävyydestä, elämästä, rakkaudesta ja niin monista varasuunnitelmista. Se on lämmin, herttainen ja kyllä minua vähän itketti. 
Mutta myös ihan mahdottoman hauska, sellaisella hurmaavalla brittiläisellä tavalla. Tämä on sellainen elokuva, jota olen jo kauan odottanut. Se vaan teki itselleen paikan minun sydämeen.

kuvat x



perjantai 23. lokakuuta 2015

Jos olen rehellinen


Kertoisin, että olen yrittänyt olla siellä, missä se on kauneimmillaan. Auringon välkkeessä keltaisen lehtiverhon takana, kulkenut kahisevien ruskamattojen päällä puistoissa, jalkakäytävillä. Olen kääriytynyt kaulahuiveihin ja ajatuksiini. 
Käpertynyt lämpimään syliin, painautunut kaulakuoppaan.

Ja siitä kaikesta on taas niin kovin vaikeaa päästää irti. Vaihtaa harmaisiin aamuihin, ruuhkaisiin iltapäiviin ja pimeisiin iltoihin. Olla hengästymättä auringonlaskujen kauneudesta. Mutta minä opin, kuten opin joka vuosi.

tiistai 20. lokakuuta 2015

Villatakkileirillä



Viikonloppuna oli taas ihana villatakkileiri. Ihania tyttöjä keskellä metsää, järven rannalla. Lippuviirejä ja jouluvaloja katon rajassa, patjameri lattialla, värityskirjoja siellä sun täällä. Oli ihania tyttöjä viime vuodelta ja ihania uusia tyttöjä. Kaikki niin sopivia yhdessä. 

Minä nauroin pitkälle yöhön, askartelin, istuin ovensuussa viltin alla, kun kuisti oli aamulla kylmä ja ystävän sydän liian raskas. Lauloin ujosti scandinavian music groupia ukulelen säestyksellä, tein varjoeläimiä yöseikkailulla taskulampun valossa, kuorin perunoita, nukuin majassa, sain värityskuvan valmiiksi ja poskeni kipeiksi nauramisesta. 


Parasta villatakkileirissä on kuitenkin aina valloittavan ihanat tytöt. Se miten tuntee kuuluvansa juuri sinne ja siihen hetkeen niiden jouluvalojen alle ja ymmärtää, kuinka elämässä on oikeastaan kaikki aika hyvin. Palatessa uskaltaa ajatella, että ehkä minäkin olen loppujen lopuksi ihan kiva tyttö.

tiistai 13. lokakuuta 2015

Ei merimiehet raidoistaan ja sellaista


Ompelukoneeni ei juuri ole surissut kevään jälkeen. On ollut niin paljon kaikkea muuta. Tämä takki odotteli kaapissa jo pitkään jotakin päätöstä, joko kirppiskassia tai jonkinlaista korjailua. Kerran se melkein jo päätyikin kirpparille, mutta onneksi en sittenkaan malttanut siitä luopua.
Tykkään siitä kovasti, onhan siinä pyöreät kaulukset ja hauskat merimieshenkiset yksityiskohdat ! Ostin tämän jo neljä vuotta sitten, mutta käyttökertoja on ollut varmaan vähemmän kuin yhteisiä vuosia. Se oli aina vähän hölmön mittainen, liian lyhyt, käytettäväksi helmojen kanssa. Siispä ompelin siihen pienen jatkopalan ! Ja tykkään siitä tositosi paljon nyt. Se muuttui kertaheitolla paljon persoonallisemmaksi tuon raidallisen helman kanssa.

On niin hauskaa, että jokin vaate nousee ihan lemppareihin näin pienellä muutoksella ja vaivalla. Ja se sopii kivasti tuon ompelemani mekon kaveriksi. Tänä syksynä käyttökerrat jäi vielä vähäisiksi, kun tulikin äkkiä niin viileää !

Takki saa nyt jäädä odottamaan kevättä, tasaraitoja ja merimiesfiiliksiä, ohoi !