torstai 22. joulukuuta 2016

Minä elän


En oikein tiedä mitä kirjoittaa, mutta tässä minä taas istun. Sängyllä läppäri sylissä, teemuki uskollisesti yöpöydällä höyryten.

Ehkä pitää vain aloittaa. 
Minulle kuuluu hyvää. Missään tapauksessa ei voi sanoa, että pelkkää hyvää, mutta päivät täyttyy ilosta kasvavassa määrin. Pienistä hetkistä, kun kissa tekee pesän kainaloon ja sellaista. Niin moni on todennut, että ihanaa kuulla sun naurua

Niin minustakin. 
Pitkästä aikaa tuntuu, että oikeasti teen asioita. Kävelen ovesta ulos, syön, juon teetä, makaan ystävien sohvilla ja lattioilla ja nauran niin, että posket ja vatsa kramppaa. Minulla on viimein ote sellaisesta vapaudesta, josta päätän ihan itse. 

Järjestin kirppiksen muutaman ihanan tytön kanssa. Kokosimme rekit meidän pieneen kampaamoon ja täytettiin ne mekoilla. Olen viimeisen kuukauden aikana lukenut ainakin viisi kirjaa ja opetellut (tuloksettomasti) kutomaan villasukkia. Olen tehnyt suloisia löytöjä kirppiksiltä ja Vintage Gardenista, jonka paluuta moni varmasti jo ehti odottaa. Nämä ihanat kolibri-klipsikorvakorut nyt viimeisimpänä. Mutta minä ajattelin koristaa niillä kauluksiani !
Paavo on ihana. Maailman paras kämppis.



maanantai 21. marraskuuta 2016

Jos puhuisin kesästä



Koko kesänä en kirjoittanut ajatuksia muistiin, ei ne kovin kauniita olleetkaan. En tiedä mistä aloittaa tai kuinka kertoa siitä tyhjyydestä, tai miten se täyttyi minussa yhdessä kesässä. Miten voisinkaan ? 
Se tyhjyys puhui sinun suullasi, mutta sen sylkemät sanat vaimenivat jokaisessa auringonlaskussa. Miten taivaan maalatessa niin kauniisti voisikaan olla surullinen. Tai ehkä juuri siksi olinkin. Tanssin selkäni märäksi ja jalat painaviksi, join viinin jos toisenkin. 
En pelkää öitä, en aamujakaan, en enää. 


Me puhuttiin kommuunista, kukista aamiaispöydässä, siitä miten ajetaan sinne ja sanotaan vaan, että tässä me nyt ollaan. Tehtäisiin koti niihin sydämiin, jotka meitä eniten hylkii, mutta me oltaisiin ne joista ne puhuisi vielä vuosia myöhemmin. Me tanssittiin The Doorsia siinä asfaltilla, muistatko, ja ne vaan nauroi ja nauroi vaan. Kiivettiin katolle, juotiin teetä omenapuiden alla, itkettiin miten sydämet läikkyy.



Ja kun mä sit tajusin, että kaikki olikin aika helppoa ja enemmän ja olin vaan hetkessä onnellinen, että niin kävi vaikka se ehkä olikin kaikilla tavoin vasten romantiikan sääntöjä ja sillälailla, mutta kuka niistä välittää, jos toinen tuntuu iholla siltä kuin elämä alkaisi taas uudessa keväässä ja lempeissä aaltoliikkeissä.


maanantai 24. lokakuuta 2016

Paras kahvila, jossa käydä yksin


En tiedä käykö täällä enää kukaan, mutta ehkä siksi kirjoitankin levollisesti.

Tampereella on yksi kahvila, missä on ihanaa käydä yksin. Miksei kaksistaankin, mutta nautin tästä kahvilasta ehkä eniten silloin, kun saan olla siellä yksin. Se on Runo.


Parven nurkkapöydässä seuranani on kirja ja suuri teekuppi. Teekupissa runoteetä, tänään kaivoin laukustani Anna Gavaldaa. Nojatuoliin on ihana uppoutua. Pöytäseurueet vaihtuvat hiljalleen, nauru alakerrasta kohoaa välillä kohti korkeuksia, mutta pysähtyy hieman ennen ankaraa törmäystä halkeilevaan kivikattoon. Puheensorina sotkeutuu kirjan sivujen karheisiin ääniin, sormien kepeään tanssiin näppäimistöllä ja kahvikoneen hurinaan.
Meitä on täällä tänään neljä yksinäistä. 


Viereisessä pöydässä on aikuisten ensitreffit, pulla-analyysi ja ohjailtavia unia. Toisessa pöydässä käydään läpi pahimmat ihastukset, "että miten noloo"-hetket ja odotetaan, josko vastapäätä istuva poika jo pian ottaisi kädestä. Koska olisihan se ihanaa.

En tiedä miten kävi.
(Toivottavasti nuorimies ymmärsi tilaisuutensa)


lauantai 3. syyskuuta 2016

Sanoja vain





Kesä kulki ohi nopeasti, vähän varkain. Aamut peiton alla, iltapäivät pihakeinussa ja illat kallioilla. Yöt me kuljettiin jossakin valon ja varjojen rajamailla, seikkailulla kohteessa: elämä.

Syksy tuntuu hyvältä sydämessä. Viima vavisuttaa oudon tutusti kylmät väreet pitkin selkärankaa kuin ne kulkisivat tutuilla raiteilla. Lopullisuuksien kesä vaihtuu elämäni syksyyn. Siinä missä muiden sydämet läikkyy ja roiskuu, minun on viimein hetken vakaa. Ansaitusti tai anastetusti, sen päättäköön kukin itse.

En tiedä onko tämä alku vai loppu vai lopun alkua, mutta eihän meillä kiire ole. Eihän ?



keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

jos vielä palaan


vaikea ajatella aikaa
ennen ja jälkeen

sinua

minä olen se
joka sinulta puuttuu

ja sinä 

olet se
joka ilman lupaa käyttää nimeä

tyhjyys

niin pehmeästi ja vaivattomasti omit senkin


en koskaan saanut käyttöohjeita tähän myrkyisään mieleen

pelkään uskaltaa,
mutta uskallan pelätä

pelkään pimeää, yksinäisyyttä
pelkään rakastua, katsoa silmiin

kumosin pullollisen viiniä

unohtaakseni ja uskaltaakseni
en onnistunut kummassakaan

meistä jäi maailmaan rikottujen lupausten lista
ja kyyneleiden maalaamat pilkut sukkahousuissa

jäljellä unettomuus

viimeiseksi:
sulje silmät
älä ajattele

( mahdotonta )






maanantai 23. toukokuuta 2016

Omenapuiden aikaan


Elämä osaa joskus yllättää aikalailla. Ja minun maailmani, minun elämäni, teki aivan valtavan kuperkeikan. Yllättäen se tönäisi minut takaperin alamäkeen.

En tiedä miten blogin käy. En tiedä nyt juuri mitään. Ehkä tarina jatkuu täällä, tutussa osoitteessa, mutta erilaisena. Ehkä kaikki jatkuu jossakin uudessa. Tai ehkä kaikki loppuu. En tiedä - en yksinkertaisesti tiedä.

Vielä joitakin viikkoja sitten en olisi uskonut, että elämä kuljettaa minut mummun vintille. Huoneeseen, jonne oma isäni on nuoruusvuosinaan kiivennyt ikkunasta. En uskonut, että lähtisin sieltä, mitä kutsuin kodiksi. Mutta nyt minulla on paikka mummun vintillä, jonka ikkunasta näkyy kukkivat omenapuut ja vieraiden kissojen seikkailut. Täällä me ollaan - minä ja Paavo. En tiedä ehdinkö koskaan kutsua tätä kodiksi vai olenko ennen sitä jo jossakin muualla. 


Sillä aikaa minä kokoan tuon pienen ja niin kovin kipeän sydämen uudelleen. Onneksi on Paavo ja meidän pienet seikkailut omenapuiden alla.



sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Voi kevät



Voi kevät.

Olen vähän sekaisin tästä kaikesta - yhtäkkisestä lämmöstä (joko uskallan luopua sukkahousuista), kirkkaista aamuista ja linnunlaulusta, joka herättää aamuisin. 

Mutta eikö joskus olekin hyvä olla sopivasti sekaisin ?

Kello on seitsemän sunnuntaiaamuna ja mietin, miten kaukaiselta nämä viikon takaiset kuvat jo näyttää. Hei hei villahuivit, syksyllä sitten taas.



lauantai 30. huhtikuuta 2016

Ilta kalliolla

Joissakin hetkissä on sellaista taianomaisuutta, mitä on hankala käsittää.

Se oli ensimmäinen auringonlasku järven rannalla, iltana, jota olisi kai voinut jo kutsua kevääksi.


Aurinko maalaa hameen ja puiden rungot täplikkäiksi ruosteenpunaisella, jää huokailee lähtiessään kevään tieltä, lokkien äänet (mitä te jo täällä) katkeavat välillä kirkunan tömähtäessä vaimeasti järven jäiseen kanteen.

Hiljaisuus.
Viereiseltä saunalta kuuluu hiljaa muumimusiikkia. Aivan kuin kurpitsajuhlissa. Yleensä pelkään miltä kaikki tuntuu myöhemmin. Mutta hetken, pienen hetken - kaikki on täydellistä.

Katson alas ja huokaan.
Siinä ne ovat, turvallisesti maassa.

Pää tosin taisi taas eksyä niiden vaaleanpunaisten pilvenhattaroiden matkaan.


perjantai 22. huhtikuuta 2016

Nallebomber




Voi, nallebomber. Kööpenhamina-seikkailun paras löytö. 

Se tuli vastaan Punaisen ristin kirpputorilla. Myyjä tuli innoissaan juttelemaan meille tanskaksi, mutta emmehän me Jeminan kanssa ymmärtäneet sanaakaan. Näytimme ilmeisesti sopivasti paikallisilta, hih ! Herttainen myyjätäti käänsi keskustelun hieman takeltelevaan englantiin ja kertoi, miten he ovat myyjien kesken ihmetelleet, miksei noin suloinen takki mene kaupaksi. Takki kun oli ollut kirppiksellä jo useamman kuukauden rekissä roikkumassa.

Minäpä sen sitten ostin ! Innostuin bombertakeista jo viime keväänä , mutta kaupoissa olleet tummasävyiset takit oli jotenkin tosi "koviksia", eikä ne siksi tuntuneet kovin omalta ja tyyliin sopivalta. 
Mutta - tämä nalleja täynnä oleva pusakka on minulle juuri sopivan pehmo !


sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Sunnuntai

kadulta löydettyä
ruuvi, rakkaus, karkkipaperi, varjoleikit, lämpö
parasta
aurinko, kehräys, päärynä-omenapaistos, haikeus, aamutee
ajatuksissa
 ruuhkaa



tiistai 5. huhtikuuta 2016

Tiistai


"sun käsiala on muuttunut"
ja minä haluaisin kertoa

kuinka kaikki on muuttunut, vähitellen

mutta kuitenkin.



sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Viikonloppuja


Voi, viikonloput menee niin nopeasti. Nämä kuvat ovat enemmän tai vähemmän vanhoja, mutta ne on kaikki otettu viikonloppuina. Ihanaa kun valoa riittää.

Leivoin pitkästä aikaa pari viikkoa sitten. Meillä on pakastin yhä täynnä mustikoita, niin paljon poimin kesällä. Täytyy varmaan tehdä useampikin marjapiirakka, jotta pakastimeen mahtuu ensi kesänkin mustikat ja vadelmat !

Pieni suloinen kirppislöytö: puuvillailen pitsineuletakki. Olen niin innokkaasti karsinut kaikkia ohuempia huonomatskuisia neuletakkeja vaatekaapista, ettei siellä ole enää kuin mummun kutomia paksuja villatakkeja. Ajattelin tämän löytäessäni jo niitä viileneviä kesäiltoja järven rannalla kukkamekossa, kun tämä on juuri sopiva lämmikkeeksi, oioi.
Arvaatko kuka siellä nukkuu ?
Ihanaa, kun pikkuhiljaa voi alkaa karsia paksuimpia kerroksia vaatetuksesta. Vaihtaisin mielelläni villakangastakit jo farkkutakkiin, mutta ehkä maltan vielä hetkeksi ja kaivan Mymmelitakkini esiin. Ja nallebomberin, hih.

Paksuja villatakkeja, kynttilöitä ja pimeneviä iltoja rakastan sitten syksyllä taas niin loputtomasti, että ne jaksavat varmasti odottaa vuoroaan !


keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Pitkästä aikaa kirjajuttuja


  Jojo Moyes: Ole niin kiltti, älä rakasta häntä 
Lontoo 1960 Jennifer Stirlig herää sairaalassa auto-onnettomuuden jälkeen. Hän ei muista aviomiestään, eikä elämäänsä ennen onnettomuutta. Kotiuduttuaan hän löytää kirjansa välistä piilotetun rakkauskirjeen, jonka täytyy olla osoitettu hänelle. Allekirjoituksen "B" on ollut mies, jonka vuoksi hän oli valmis uhraamaan kaiken.

Lontoo 2003 Työmotivaation ja parisuhdekiemuroiden kannsa kamppaileva Ellie Haworth löytää sanomalehden arkistoista kauan sitten kirjoitetun kirjeen, joka saa hänet kyyneliin. Hän haluaa selvittää mitä tuntemattomille rakastavaisille kävi ja toivoo, että omalla tarinallaan olisi onnellinen loppu.

Ole niin kiltti, älä rakasta häntä on tarina rakkaudesta, ohi kulkevista vuosista ja elämän risteyksistä. Syvästä onnesta, kaipauksesta ja sydämen surusta. Se on oodi käsinkirjoitetuille kirjeille, yllättäville kohtaamisille. Voi että kuinka tykkäsin tästä. Tämä ei ole sellainen tavallinen siirappinen rakkaustarina, joita en yleensä jaksa lukea loppuun asti. Lukiessa sydämessä tuntui hyvältä, mutta välillä vähän liiankin pahalta.

Onko teillä asetettuna lukutavoitteet jo tälle vuodelle ? Minä ajattelin lähteä varovaisesti liikkeelle ja olla asettamatta tavoitteita. Alkuvuosi on mennyt kirja kuukaudessa-tahdilla, joka tuntuu juuri nyt tosi hyvältä.


perjantai 18. maaliskuuta 2016

Meikkijuttuja


Tervetuloa mahdollisesti maailman kököimpään meikkipostaukseen ! Pari teistä toivoi loppuvuodesta, että tarinoisin vähän jotain meikkisuosikeistani. Täytyy sanoa, että tämä on nyt jossain tosi kaukana minun mukavuusalueelta, huhhui. 
Mutta: tässäpä olisi sitten minun meikkisuosikit.

MEIKKIVOIDE: MAX FACTOR FACE FINITY 3 in 1 FOUNDATION
Voisi sanoa, että minulla on nyt ensimmäistä kertaa elämässäni hyvä iho. Olen viimeisen kymmenen vuotta tapellut enemmän tai vähemmän aknen kanssa, joten arvostan meikkivoiteessa peittävyyttä. Tykkään tästä kovasti, sillä se peittää mukavasti, mutta tuntuu silti ihanan kevyeltä iholla ! Tässä on primer, concealer ja meikkivoide samassa.

LUMENE UNDER EYE CONCEALER 
Tätä käytän tummiin silmänalusiin ja peittämään yksittäisiä näppyjä.

GRIMAS FIXING POWDER
Eli väritön irtopuuteri (jota kuljetan Lumenen vanhassa kotelossa hihe) on hirmu kätevä ympärivuotiseen käyttöön, koska se mukautuu ihon sävyyn kesällä ja talvella ! Minun on ollut tosi vaikeaa löytää tarpeeksi vaaleaa ja sopivan sävyistä puuteria, joten tämä on ihan super. Tätä myydään sellaisessa 2 dl kokoisessa paketissa, minulla se kestää käytössä noin 1-2 vuotta.

KULMAVÄRI: LUMENE DUO LUOMIVÄRI PILVIPOUTA
Tästä käytän tuota harmaata(joka on melkein loppu) kulmien vahvistamiseen. Kulmani ovat kyllä luonnostaan aika tuuheat ja saan ne kivasti esiin värjäämällä. Minulla on kuitenkin molemmissa kulmissa arpia, jotka luonnollisesti tekee niihin koloja ja tämä on ollut hyvä tuote niiden täyttämiseen ja muutenkin kulmien vahvistamiseen ! Kestää tosi hyvin pitkän päivän, vaikka onkin jauhepohjainen. Siveltimellä levitän, tietty.

POSKIPUNA: LUMENE 20 ROSY BLUSH- ONNELLISUUS
Jos poskipunan nimi on "onnellisuus" niin tarvitseeko siitä sanoa mitään ?

RIPSIVÄRI: SENSAI 38 
Tämä on oikeastaan ainoa ripsiväri, mitä olen koskaan käyttänyt Cliniquen vastaavan lisäksi ja olen ollut aina tosi tyytyväinen. Ei lähde itkiessä (parasta), eikä juuri millään muulla kuin lämpimällä vedellä. Tykkään !

RAJAUSVÄRI: L´ORÉAL GEL INTENZA EYELINER 01 PURE BLACK
Luulen, että tämä teitä kiinnosti eniten, hahaa ! Rajaukset piirtelen pienellä siveltimellä. Pysyy hyvin, joskus leviää ulkonurkista jos nauraa vedet silmissä ! Silloinkin helppo putsata vanupuikolla pois eikä sotke. Tämä on yksi minun meikkipussin kulmakivi.
HUULIPUNA: RIMMEL PROVOCALIPS 16HR
Minun viimeisin huulipuna ihastukseni on tässä. Matta lopputulos ja pysyy, pysyy, pysyy. Parasta: kestää pusut ! Muiskis.

Ja lopuksi näyte, mitä näillä kaikilla saan aikaan, tadaa ! 


tiistai 15. maaliskuuta 2016

Aurinkoa pöydässä


Viikonloppuna oli Tampereen Kahvilakerhon kaksivuotissynttärit ! Aloitettiin juhlahumu taidekierroksella, jonka jälkeen istahdettiin herkkujen äärelle.

Pöytä kylpi auringossa ja herkut pakeni lautasilta nopeasti parempiin suihin. Tuntui kivalta pitkästä aikaa istahtaa pöydän ääreen näiden tyttöjen kanssa ja nauraa vähän kaikelle yhden iltapäivän ajan. Pitäisi nauraa enemmän. 
Ja hymyillä auringolle.



lauantai 5. maaliskuuta 2016

💕 💕 💕 💕 💕 💕

Pakkanen maalaa maailman
pastelliseksi 

harmonisen hauraaksi

herkästi särkyväksi
hetkellisen pysähtyneeksi

tuntuukohan hukkuminen lumpeelta keuhkossa
vai rakkauden päättymiseltä


                     loputtomasti kysymyksiä

                     yksi
                     kaksi
                     kolme

                     muista  h e n g i t t ä ä


mutta rakas
pakkasessa vesi jäätyy 

kuin väritkin

meri helisee 
hiljaa rannoillaan

jäähilettä
kuin pieniä timantteja

teräviä


                         minä alan siitä reunasta
                         mihin meri loppuu

                         niin kevyesti
                         kirkkaasti

kerrankin niin kovin helposti.