lauantai 30. huhtikuuta 2016

Ilta kalliolla

Joissakin hetkissä on sellaista taianomaisuutta, mitä on hankala käsittää.

Se oli ensimmäinen auringonlasku järven rannalla, iltana, jota olisi kai voinut jo kutsua kevääksi.


Aurinko maalaa hameen ja puiden rungot täplikkäiksi ruosteenpunaisella, jää huokailee lähtiessään kevään tieltä, lokkien äänet (mitä te jo täällä) katkeavat välillä kirkunan tömähtäessä vaimeasti järven jäiseen kanteen.

Hiljaisuus.
Viereiseltä saunalta kuuluu hiljaa muumimusiikkia. Aivan kuin kurpitsajuhlissa. Yleensä pelkään miltä kaikki tuntuu myöhemmin. Mutta hetken, pienen hetken - kaikki on täydellistä.

Katson alas ja huokaan.
Siinä ne ovat, turvallisesti maassa.

Pää tosin taisi taas eksyä niiden vaaleanpunaisten pilvenhattaroiden matkaan.


5 kommenttia:

  1. ihana tunnelma näissä<3

    VastaaPoista
  2. Rakastan sun tyyliä ja blogia!! Et arvaakkaa kui kissojen ja koirien kanssa etin tätäki blogia, ko törmäsin suhun joskus instagramissa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, voi ei mikä ihana kommentti, kiitos ! Mutta voi sinuu, olisithan sinä voinut kysyä mahdanko pitää blogia ! No, onneksi löysit tänne kuitenkin :-- ) hih.

      Poista
  3. äääääää, upeita nämä! mikä tunnelma!

    VastaaPoista

hei olette ihania !