maanantai 23. toukokuuta 2016

Omenapuiden aikaan


Elämä osaa joskus yllättää aikalailla. Ja minun maailmani, minun elämäni, teki aivan valtavan kuperkeikan. Yllättäen se tönäisi minut takaperin alamäkeen.

En tiedä miten blogin käy. En tiedä nyt juuri mitään. Ehkä tarina jatkuu täällä, tutussa osoitteessa, mutta erilaisena. Ehkä kaikki jatkuu jossakin uudessa. Tai ehkä kaikki loppuu. En tiedä - en yksinkertaisesti tiedä.

Vielä joitakin viikkoja sitten en olisi uskonut, että elämä kuljettaa minut mummun vintille. Huoneeseen, jonne oma isäni on nuoruusvuosinaan kiivennyt ikkunasta. En uskonut, että lähtisin sieltä, mitä kutsuin kodiksi. Mutta nyt minulla on paikka mummun vintillä, jonka ikkunasta näkyy kukkivat omenapuut ja vieraiden kissojen seikkailut. Täällä me ollaan - minä ja Paavo. En tiedä ehdinkö koskaan kutsua tätä kodiksi vai olenko ennen sitä jo jossakin muualla. 


Sillä aikaa minä kokoan tuon pienen ja niin kovin kipeän sydämen uudelleen. Onneksi on Paavo ja meidän pienet seikkailut omenapuiden alla.



12 kommenttia:

  1. valoa ja voimia omenapuiden alle.

    <3

    VastaaPoista
  2. Toivon mukaan jatkat blogiasi, tätä on aina niin mukava lueskella ♥

    VastaaPoista
  3. voi eerika, ihan hirveästi voimia ja halauksia <3 paavolle myös voimia, jotta jaksatte pitää toisistanne erityisen hyvää huolta. palaat sitten kun siltä tuntuu - tänne tai muualle - ja jos siltä tuntuu, se ei ole nyt tärkeää.

    VastaaPoista
  4. Voii paljon halauksia ja voimia sinne omenapuiden alle! <3 Asiat selkenee ajallaan - älä nyt ainakaan mieti liikaa esim. blogia. Nyt vaan keskityt niihin tärkeimpiin juttuihin, ja omaan jaksamiseen. (Ja muista se mitä aiemmin jo sanoin siitä olkapäänä olemisesta! Mulle saa ihan koska vaan puhua, jos yhtään tuntuu siltä.)

    VastaaPoista
  5. Halauksia ja tsemppiä elämän myllerryksiin <3 Kyllä kaikki aina järjestyy :-*

    VastaaPoista
  6. Jaksamista! Vaikka en tunnekaan sinua muuten kuin blogikirjoitusten ja instagramin pohjalta, niin sinä vaikutat olevan tosi ihana ja kaunis ihminen. Kirjoituksissasi on aina jotain syvästi koskettavaa. Aivan kuin ne olisi omia ajatuksiani paperilla, joita en itse saa samalla tavoin ulos.
    En tiedä mitä on tapahtunut, luulen tulkitsevani tilanteen oikein, halaus siihen. Niin on ehkä käynyt mullekin liian monta kertaa. Mutta kun annat itsellesi aikaa ja teet itsellesi rakkaita asioita, niin huomaat, että jonain päivänä kaikki on taas ihan hyvin ja nytkin on. Mutta joskus on niin vaikea keskittyä siihen hyvää mitä elämässä on.

    -laura

    VastaaPoista
  7. Paljon pusuja ja haleja sinulle, hyviä tuulia ja lämmintä Aurinkoa!! ♥

    VastaaPoista
  8. Lämpimiä kesähalauksia sulle!♥

    VastaaPoista
  9. Palasin pitkästä aikaa sun ihanan blogin äärelle ja tulin vähän surulliseksi tästä tekstistä.

    Mitä ikinä käytkin nyt läpi, toivotan ihan huisisti tsemppiä! Toivottavasti palaat jossain vaiheessa takaisin. :)

    VastaaPoista

hei olette ihania !