lauantai 3. syyskuuta 2016

Sanoja vain





Kesä kulki ohi nopeasti, vähän varkain. Aamut peiton alla, iltapäivät pihakeinussa ja illat kallioilla. Yöt me kuljettiin jossakin valon ja varjojen rajamailla, seikkailulla kohteessa: elämä.

Syksy tuntuu hyvältä sydämessä. Viima vavisuttaa oudon tutusti kylmät väreet pitkin selkärankaa kuin ne kulkisivat tutuilla raiteilla. Lopullisuuksien kesä vaihtuu elämäni syksyyn. Siinä missä muiden sydämet läikkyy ja roiskuu, minun on viimein hetken vakaa. Ansaitusti tai anastetusti, sen päättäköön kukin itse.

En tiedä onko tämä alku vai loppu vai lopun alkua, mutta eihän meillä kiire ole. Eihän ?