maanantai 24. lokakuuta 2016

Paras kahvila, jossa käydä yksin


En tiedä käykö täällä enää kukaan, mutta ehkä siksi kirjoitankin levollisesti.

Tampereella on yksi kahvila, missä on ihanaa käydä yksin. Miksei kaksistaankin, mutta nautin tästä kahvilasta ehkä eniten silloin, kun saan olla siellä yksin. Se on Runo.


Parven nurkkapöydässä seuranani on kirja ja suuri teekuppi. Teekupissa runoteetä, tänään kaivoin laukustani Anna Gavaldaa. Nojatuoliin on ihana uppoutua. Pöytäseurueet vaihtuvat hiljalleen, nauru alakerrasta kohoaa välillä kohti korkeuksia, mutta pysähtyy hieman ennen ankaraa törmäystä halkeilevaan kivikattoon. Puheensorina sotkeutuu kirjan sivujen karheisiin ääniin, sormien kepeään tanssiin näppäimistöllä ja kahvikoneen hurinaan.
Meitä on täällä tänään neljä yksinäistä. 


Viereisessä pöydässä on aikuisten ensitreffit, pulla-analyysi ja ohjailtavia unia. Toisessa pöydässä käydään läpi pahimmat ihastukset, "että miten noloo"-hetket ja odotetaan, josko vastapäätä istuva poika jo pian ottaisi kädestä. Koska olisihan se ihanaa.

En tiedä miten kävi.
(Toivottavasti nuorimies ymmärsi tilaisuutensa)


4 kommenttia:

  1. kuulostaa ihanalta kahvilalta :3

    VastaaPoista
  2. Käy täällä vielä joku :) olisinpa tampereella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hii, onpa kiva kuulla !! Runo visiitille sitten vain, kun tänne pääset, hih.

      Poista

hei olette ihania !