sunnuntai 21. toukokuuta 2017

AMSTERDAM

   

Kuun alussa minä olin Amsterdamissa. Kevät oli myöhässä sielläkin, vaikka minä toivoin toista. Rohkeimmat istuivat kanaalien reunoilla jo merkkinä siitä keväästä, jota jo kovasti odotettiin. Pidin kädestä kiinni, nauroin vinoille taloille, hengästyin kaupungin hektisyydestä ja ostin tulppaanin sipuleita tuliaisiksi (unohdin ostaa itselleni).

Meillä oli ihana airbnb host-pariskunta. Siellä asui myös pieni kuuro kissaystävä, joka aina tilaisuuden tullen tuli hurisemaan syliin ja nukkumaan sänkyyn helpottamaan kissaikävää. Toinen kissoista sai pöydän heilumaan kauttaaltaan hypätessään sen päälle, omistaja epäili mahtaako johtua herran kasvamaan päässeestä massusta - ei kai sentään !

Airbnb vinkki: Valitse koti, jossa on kissoja. Aina.



Kiinnostaisiko Vintage-vinkit Amsterdamiin ?

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

😻😻😻

Ilahduttavia asioita: ensimmäinen tee Telakan terassilla, ne muutamat aurinkoiset päivät, onnistunut Amsterdamin matka, kirjalöydöt kirppiksiltä, minun nenä sinun kaulakuopassa, Paavo, uusi innostus lukemiseen parin kuukauden tauon jälkeen, ujosti kukkiva puutarha, Paavon uusi (ja ensimmäinen) kissaystävä.
Mielen päällä: asumisjärjestelyt, maailma, mistä hyvää teetä, ajankäyttö.
Ajatuksia: olenkohan ainoa, jonka mielestä Iisan uusi tuotanto on vähän tylsää, milloinkohan omenapuut mahtaa kukkia, onko kikherneitä oikeasti pakko liottaa kahdeksan tuntia, mahtuisikohan peikonlehti minun luokse asumaan, uskaltaisiko jo alkaa katsoa Skamin neloskautta vai tuleekohan sitä taas ihan hölmöksi.

perjantai 31. maaliskuuta 2017

Sarjasuositus x 2


SKAM

kuvat: x x x

Skam on norjalainen nuortensarja, joka sijoittuu Nissenin lukioon. Ja se on ihan superkoukuttava ! Katsoin kaikki jaksot kolmessa päivässä. 

Skam on tosi realistinen - se kuvaa hyvin sitä, miten pienten ja sattumanvaraisten juttujen kautta ihmiset löytää toisensa ja ystävystyy. 
Se on uskottava ja aito. Tykkäsin hirmusesti juuri siitä, miten Skamissa kuvataan ystävyyttä, seksuaalisuutta ja nuoruuden epävarmuuksia. Hahmot on persoonallisia ja kaikessa äryttävyydessäänkin rakastettavia. Sarjan soundtrack on myös superhyvä. Suosittelen ! 

Skamin kaikki tuotantokaudet löytyy yle areenasta.

Skamista tulee aika vahva mielleyhtymä Skinsiin (joka oli silloin teiniaikoina ihan mun lempparisarja).  Omasta mielestäni Skam on kuitenkin pohjoismaalaiselle nuorelle ehkä helpommin samaistuttava kuin Skinsin huumeinen bilenuoruus, joka ainakin itselleni tuntui aika kaukaiselta ajatukselta silloin teini-ikäisenä.   


LOVE

kuvat : Netflix, x

Love on Netflixin alkuperäissarja, jonka keskiössä haahuilee Mickey ja Gus. Mickey ja Gus tapaavat sattumalta huoltoaseman kassalla ja vähän hullunkurinen ystävyys alkaa. 

Lovesta on jotenkin tosi vaikea kertoa mitään, ilman että paljastaa vähän liikaa. Tai ainakin minulla on sellainen tunne ? Mutta suosittelen katsomaan. Itse lämpenin Lovelle aika hitaasti ja jotkut hahmot tuntui ehkä vähän turhan alleviivatuilta, mutta sarja on ehdottomasti viihdyttävä, realistinen ja sellainen helposti katsottava. 



Olisiko teillä suositella jotakin sarjoja ? 
Ja onko muita Skamiin koukuttuneita ?

torstai 23. maaliskuuta 2017

tänään


Olen tuijotellut näitä seiniä. Valo sotkee aamun ja illan toisiinsa, varjot lankeavat vain vähän eri tavoin. Minä istun portaikossa pitsiset varjot kasvoillani, kun taivaanranta muuttuu vähitellen kultaisen valon kautta kirkkaan purppuraksi. Perässä kulkeva pimeys ahnehtii kaiken alleen vielä jonkin aikaa. Olen miettinyt paljon pysähtymistä ja millainen taito se onkaan. Jos antaisi olla vaan ja kaiken lipua painollaan.  
Aamuisin pyyhin edelleen unihiekan silmistäni, niin kuin olen pyyhkinyt jo vuosia. Väsymys ja unettomuus ovat istuttaneet taimiaan minuun jo kauan, mutta tuntuu siltä, ettei minusta ehkä olekaan tarjoamaan niille turvallista alkua elämään. Unettomuuden taimet kuihtuu hiljalleen. Väsymys taittuu aaltoliikkeissä kuohuvien aallonharjojen ja syvällä riehuvien virtauksien mukaan, mutta vielä tulee aika, kun silmäluomeni ovat taas yhtä keveät kuin ne olivat aiemmin. 


Tänään se kaikki tuntuu lohdulliselta.


sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

sunnuntai






Kun kalteva katto alkaa kaatua liiaksi päälle, lähden järven rantaan. Tänään minä ujosti kerroin, että haluaisin ulos täältä turkoosien seinien sisästä ja niin minä ja ystäväni lähdimme järvelle. Onni on ystävä, joka lähtee melkein minne vaan, melkein milloin vaan.

Jää kumisi hetkittäin jalkojen alla ja puiden rivistö kohoili vastarannalla tutuissa raameissaan. Pieni poika tuli katsomaan meitä laiturin nokkaan. Äiti on tuolla jäällä, mutta minä tulin tänne

Pienen pojan rohkeus ei riittänyt enää kertomaan onko seikkailu jäällä ollut jännittävä. Uskoisin, että oli. 

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Ompeluksia




Olen hurruutellut ompelukoneella viime aikoina aika tiuhaan. Muutamat mekkokorjaukset, tyynynpäälliset ja nämä kaksi hametta ovat jääneet siitä todisteeksi.

Keltaisesta farkkuhameesta tulee heti hyvälle mielelle. Pidän siitä ihan hulluna ! Ihana aurinkohame. Niin hykerryttävä tunne, kun saa olla innoissaan omista aikaansaannoksistaan. 

Punaista hametta taas olen etsiskellyt kaupoista ja kirppareilta jo useamman vuoden ja nyt sopivan kankaan sattuessa kohdalle - ompelin hamosen itse ! Tykkään, kun itse tehdessä voi lisätä pieniä jujuja vaatteisiin, vaikka ne olisivatkin vähän piilossa katseilta. Minua vähän hölmösti hihityttää aina tämä pilkullinen vinonauha, jonka avulla päärmäsin helman kauniisti. Eihän nämä ompelukseni täydellisiä ole, hieman vinoja ja monenlaisen ähinän ja sovitushetken tuloksena syntyneitä. Mutta mieleisiä ne ovat ja varmasti käytössä vielä pitkään !


maanantai 6. maaliskuuta 2017

Onnellisuudesta


Onnellisuus. Haluaisin puhua siitä ja miten hukkasin sen. Onnellisuus on hankala tunne. Ympärillä liikahtelevat asiat määrittää onnellisuuden rajamailla ajatuksia ja toimintoja, mutta lopulta onnellisuus tunteena ja kokemuksena on jonkinlainen herkkä tunne- tai päätös oman pään sisällä ja sydämessä. Ja kaikkihan sitä haluavat ja tavoittelevat, sillä kyllähän kaikki haluaa olla ONNELLISIA. Minä ainakin halusin. Ja haluan.

Minä hukkasin onneni. Annoin sen valua viemäriin ja huusin vieressä, että mene nyt sinne vaan !! Olin niin pitkään sokea omalle onnettomuudelleni, että luulin vihaavani kaikkia muita, vaikka vihasinkin itseäni. Olin tyytymätön omaan tyytymättömyyteeni, siihen miten kylvin inhoani muihin ja miten he heittivät sen takaisin minuun. Minä myrkytin kaiken.

Siltä se ainakin tuntui. Ehkei kaikki lopulta ole niin suurta ja pelottavaa kuin miksi se omassa päässä on päässyt kasvamaan.

Olen opetellut onnellisuutta uudelleen. Olen oppinut paljon siitä, miten omia ajatuksia voi kasvattaa kauniimmiksi ja antaa niiden kasvaa kauniimmiksi. Ennen kaikkea olen oppinut sen, ettei minun onneni ole sidoksissa kehenkään. Kukaan ei ole vastuussa siitä, että tekee minut onnelliseksi. Minun on rakennettava onneni itse. Vaikka se saakin aikaan loputtomia mahanpohjatunteita, kun otat kaupassa kädestä ja suukotat niskaa ja sanot huomenta kulta ja rutistat, minun on tartuttava siihen tunteeseen. Rutistettava oikein kunnolla takaisin.

Ja se tarttuminen vasta vaikeaa onkin. Kun on tarpeeksi pitkään sulkenut onnea elämästään, on vaikea kuvitella ansaitsevansa niin hykerryttäviä tuntemuksia. Mutta minä ansaitsen. Ihan totta ansaitsen. Koska minä olen päättänyt ajatella kauniimmin ja kasvaa kauniimmaksi. Mikään tässä maailmassa ei ole niin arvotonta kuin niiden ajatusten rumuus, joita olen kasannut ylleni peitoksi jo pitkään. 

Kasvaminen ja onnellisuuden oppiminen tuskin loppuu koskaan, korkeintaan hidastuu, kun onni alkaa olla jo lähellä. Ja ehkä vielä sittenkin kannattaa jaksaa vielä vähän matkaa juosta kovempaa kuin koskaan. 


lauantai 18. helmikuuta 2017

ajatuksia & kuulumisia

Hui, miten aika juoksee ! Yhtäkkiä ollaankin jo yli helmikuun puolenvälinMutta niitä kuulumisia. Viime viikko kului kissavahtina vanhempieni luona Viltsu pikku-neidin ja Paavon kanssa. Oli ihanaa istua iltoja takkatulen ääressä, kun ulkona pakkanen paukkui lähempänä kahtakymmentä. Kiireisen työviikon jälkeen teki hyvää lämmittää sauna, tehdä ruokaa rauhassa ja olla kainalossa. 
Minulla on herännyt aika isoja puutalo-unelmia. Olen haaveillut omasta pienesta puutalokodista ja huoneiden nurkissa nököttävistä kakluuneista. Seinät voisi tapetoida kukkia täyteen, kattaa brunssipöydän vaikka joka sunnuntai ja Paavo istuskelisi ikkunalla. Ehkä vielä joskus. Mutta kun minä haluaisin kaikki heti nyt - tietenkin.

Tänään olisi tarkoitus illalla suunnata Valoa festivaaleille ! Pitäisi vaan vielä keksiä mitä sitä oikein pukisi. Ehkä luotan kukkamekkoon !


sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Pehmoista


Palattaisiinko hetkeksi takaisin päivään, jolloin aurinko helli meitä hetken. Ja asukuviin, joita tulikin yllättävän nopeasti.
Hassua, miten yksi aurinkoinen päivä nostaa niin helposti esiin sen jo hetken mielessä kasvaneen kevään kaipuun. Auringon kirkkaus sai silmät räpsymään ja ihmisten suut onnesta hymyyn. Ihana valo.
Kunnes kevät on taas täällä, minä vuoraan jotakin pehmoista minun ja harmaan maailman väliin. Se tuntuu toimivan.



maanantai 30. tammikuuta 2017

2 x kirjavinkki



Emmi Itäranta - Kudottujen kujien kaupunki

Tulvien koettelemalla saarella Eliana, nuori kutoja, löytää Seittien talon pihasta nuoren naisen. Nainen on loukkaantunut ja puhekyvytön. Samaan aikaan saarella leviää tauti, joka sairastuttaa niin ihmiset, eläimet kuin kasvitkin. Vaikuttaa siltä, että Elianan ja saaren kohtalo ovat kietoutuneet toisiinsa, mutta miten ?

Tykkäsin tästä kirjasta ihan älyttömästi. Mielettömän kaunista unenomaista kieltä ja kerrontaa, mukaansatempaava tarina, joka tuntui jollakin hölmöllä tavalla tosi henkilökohtaiselta ? Karun kaunis, täynnä suuria salaisuuksia ja sopivasti jännittävä !


Laura Lehtola - Pelkääjän paikalla

Sinä päivänä, kun sinä rupesit kuolemaan, Elsalla oli ollut tarhakuvaus. Aapo on kolmikymppinen perheenisä, jonka vaimo Anna kuolee. Aapo jää yksin viisivuotiaan Elsa tyttären kanssa. Aapo vie Elsan tarhaan joka aamu, käy parturissa, keskustelee pakolliset tukikeskustelut pomon kanssa ja selviää, koska - on pakko.

Pidin tästäkin kovasti. Kieli oli jollakin tapaa yksinkertaisen kaunista ja koskettavaa. Tarina kulkee rinnakkain nykyhetkessä ja menneessä, nykyisen arjen karussa odotusvaiheessa ja menneessä välkkyy kauniimmat muistot. Aapon surun vaiheet oli kuvattu hyvin ja uskottavasti. Tykkäsin kyllä ! Ainoastaan kirjan loppu tuntui vähän hätiköidyltä ja tarinan loppua olisi ehkä voinut vielä vähän jalostaa ?


Mitä sulla on seuraavana lukulistalla ?



perjantai 27. tammikuuta 2017

Uusia alkuja


Minä olen  nyt vähän innostunut. Tästä blogista nimittäin. Ja ehkä elämästäkin noin yleisesti. Ikkunasta seinille maalautuvalla aamuauringolla saattaa olla näppinsä pelissä. Hmm !

Tekee mieli taas kantaa kameraa mukana ja kuvata ne pienetkin iloiset hetket. Kaikki hassut kakut, seikkailut, teehetket ja naurunpyrähdykset. Olen miettinyt tätä aikaa, minkä kamera on lepäillyt kirjahyllyssä. Miten maltoinkin luopua siitä ilosta mitä koin etsiessäni kauneutta etsimen läpi ?

Blogit on kovasti hiljentyneet nykyään, en tiedä onko ne enää kovin in. Mutta eihän se haittaa. Aloitin aikoinaan siksi, että olisi joku paikka minne laittaa kuvia ja hölpöttää asioita, joita ystävät ei jaksa moneen kertaan kuunnella. Esimerkiksi kuinka ihana jokin mekko on ja miten kirpputorit on - ah - niin käteviä ja ihania aarreaittoja ! 

Ja nyt tuntuu, että sille on taas tarvetta.

Aloitan varmasti aika pienesti, ettei vaan tule ujostus heti alkuun. Pieniä juttuja, mitä pystyn kuvailemaan täällä kotona. Kirjasuosituksia, ihania kirppis- ja vintagelöytöjä ja niitä arkisia pieniä hetkiä, jotka jaksaa tsempata tämän pimeän vuodenajan läpi. Ehkä niitä asujakin joskus taas saadaan, jos uskallan ojentaa kameran jonkun ystävän käteen. Katsotaan.