perjantai 31. maaliskuuta 2017

Sarjasuositus x 2


SKAM

kuvat: x x x

Skam on norjalainen nuortensarja, joka sijoittuu Nissenin lukioon. Ja se on ihan superkoukuttava ! Katsoin kaikki jaksot kolmessa päivässä. 

Skam on tosi realistinen - se kuvaa hyvin sitä, miten pienten ja sattumanvaraisten juttujen kautta ihmiset löytää toisensa ja ystävystyy. 
Se on uskottava ja aito. Tykkäsin hirmusesti juuri siitä, miten Skamissa kuvataan ystävyyttä, seksuaalisuutta ja nuoruuden epävarmuuksia. Hahmot on persoonallisia ja kaikessa äryttävyydessäänkin rakastettavia. Sarjan soundtrack on myös superhyvä. Suosittelen ! 

Skamin kaikki tuotantokaudet löytyy yle areenasta.

Skamista tulee aika vahva mielleyhtymä Skinsiin (joka oli silloin teiniaikoina ihan mun lempparisarja).  Omasta mielestäni Skam on kuitenkin pohjoismaalaiselle nuorelle ehkä helpommin samaistuttava kuin Skinsin huumeinen bilenuoruus, joka ainakin itselleni tuntui aika kaukaiselta ajatukselta silloin teini-ikäisenä.   


LOVE

kuvat : Netflix, x

Love on Netflixin alkuperäissarja, jonka keskiössä haahuilee Mickey ja Gus. Mickey ja Gus tapaavat sattumalta huoltoaseman kassalla ja vähän hullunkurinen ystävyys alkaa. 

Lovesta on jotenkin tosi vaikea kertoa mitään, ilman että paljastaa vähän liikaa. Tai ainakin minulla on sellainen tunne ? Mutta suosittelen katsomaan. Itse lämpenin Lovelle aika hitaasti ja jotkut hahmot tuntui ehkä vähän turhan alleviivatuilta, mutta sarja on ehdottomasti viihdyttävä, realistinen ja sellainen helposti katsottava. 



Olisiko teillä suositella jotakin sarjoja ? 
Ja onko muita Skamiin koukuttuneita ?

torstai 23. maaliskuuta 2017

tänään


Olen tuijotellut näitä seiniä. Valo sotkee aamun ja illan toisiinsa, varjot lankeavat vain vähän eri tavoin. Minä istun portaikossa pitsiset varjot kasvoillani, kun taivaanranta muuttuu vähitellen kultaisen valon kautta kirkkaan purppuraksi. Perässä kulkeva pimeys ahnehtii kaiken alleen vielä jonkin aikaa. Olen miettinyt paljon pysähtymistä ja millainen taito se onkaan. Jos antaisi olla vaan ja kaiken lipua painollaan.  
Aamuisin pyyhin edelleen unihiekan silmistäni, niin kuin olen pyyhkinyt jo vuosia. Väsymys ja unettomuus ovat istuttaneet taimiaan minuun jo kauan, mutta tuntuu siltä, ettei minusta ehkä olekaan tarjoamaan niille turvallista alkua elämään. Unettomuuden taimet kuihtuu hiljalleen. Väsymys taittuu aaltoliikkeissä kuohuvien aallonharjojen ja syvällä riehuvien virtauksien mukaan, mutta vielä tulee aika, kun silmäluomeni ovat taas yhtä keveät kuin ne olivat aiemmin. 


Tänään se kaikki tuntuu lohdulliselta.


sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

sunnuntai






Kun kalteva katto alkaa kaatua liiaksi päälle, lähden järven rantaan. Tänään minä ujosti kerroin, että haluaisin ulos täältä turkoosien seinien sisästä ja niin minä ja ystäväni lähdimme järvelle. Onni on ystävä, joka lähtee melkein minne vaan, melkein milloin vaan.

Jää kumisi hetkittäin jalkojen alla ja puiden rivistö kohoili vastarannalla tutuissa raameissaan. Pieni poika tuli katsomaan meitä laiturin nokkaan. Äiti on tuolla jäällä, mutta minä tulin tänne

Pienen pojan rohkeus ei riittänyt enää kertomaan onko seikkailu jäällä ollut jännittävä. Uskoisin, että oli. 

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Ompeluksia




Olen hurruutellut ompelukoneella viime aikoina aika tiuhaan. Muutamat mekkokorjaukset, tyynynpäälliset ja nämä kaksi hametta ovat jääneet siitä todisteeksi.

Keltaisesta farkkuhameesta tulee heti hyvälle mielelle. Pidän siitä ihan hulluna ! Ihana aurinkohame. Niin hykerryttävä tunne, kun saa olla innoissaan omista aikaansaannoksistaan. 

Punaista hametta taas olen etsiskellyt kaupoista ja kirppareilta jo useamman vuoden ja nyt sopivan kankaan sattuessa kohdalle - ompelin hamosen itse ! Tykkään, kun itse tehdessä voi lisätä pieniä jujuja vaatteisiin, vaikka ne olisivatkin vähän piilossa katseilta. Minua vähän hölmösti hihityttää aina tämä pilkullinen vinonauha, jonka avulla päärmäsin helman kauniisti. Eihän nämä ompelukseni täydellisiä ole, hieman vinoja ja monenlaisen ähinän ja sovitushetken tuloksena syntyneitä. Mutta mieleisiä ne ovat ja varmasti käytössä vielä pitkään !


maanantai 6. maaliskuuta 2017

Onnellisuudesta


Onnellisuus. Haluaisin puhua siitä ja miten hukkasin sen. Onnellisuus on hankala tunne. Ympärillä liikahtelevat asiat määrittää onnellisuuden rajamailla ajatuksia ja toimintoja, mutta lopulta onnellisuus tunteena ja kokemuksena on jonkinlainen herkkä tunne- tai päätös oman pään sisällä ja sydämessä. Ja kaikkihan sitä haluavat ja tavoittelevat, sillä kyllähän kaikki haluaa olla ONNELLISIA. Minä ainakin halusin. Ja haluan.

Minä hukkasin onneni. Annoin sen valua viemäriin ja huusin vieressä, että mene nyt sinne vaan !! Olin niin pitkään sokea omalle onnettomuudelleni, että luulin vihaavani kaikkia muita, vaikka vihasinkin itseäni. Olin tyytymätön omaan tyytymättömyyteeni, siihen miten kylvin inhoani muihin ja miten he heittivät sen takaisin minuun. Minä myrkytin kaiken.

Siltä se ainakin tuntui. Ehkei kaikki lopulta ole niin suurta ja pelottavaa kuin miksi se omassa päässä on päässyt kasvamaan.

Olen opetellut onnellisuutta uudelleen. Olen oppinut paljon siitä, miten omia ajatuksia voi kasvattaa kauniimmiksi ja antaa niiden kasvaa kauniimmiksi. Ennen kaikkea olen oppinut sen, ettei minun onneni ole sidoksissa kehenkään. Kukaan ei ole vastuussa siitä, että tekee minut onnelliseksi. Minun on rakennettava onneni itse. Vaikka se saakin aikaan loputtomia mahanpohjatunteita, kun otat kaupassa kädestä ja suukotat niskaa ja sanot huomenta kulta ja rutistat, minun on tartuttava siihen tunteeseen. Rutistettava oikein kunnolla takaisin.

Ja se tarttuminen vasta vaikeaa onkin. Kun on tarpeeksi pitkään sulkenut onnea elämästään, on vaikea kuvitella ansaitsevansa niin hykerryttäviä tuntemuksia. Mutta minä ansaitsen. Ihan totta ansaitsen. Koska minä olen päättänyt ajatella kauniimmin ja kasvaa kauniimmaksi. Mikään tässä maailmassa ei ole niin arvotonta kuin niiden ajatusten rumuus, joita olen kasannut ylleni peitoksi jo pitkään. 

Kasvaminen ja onnellisuuden oppiminen tuskin loppuu koskaan, korkeintaan hidastuu, kun onni alkaa olla jo lähellä. Ja ehkä vielä sittenkin kannattaa jaksaa vielä vähän matkaa juosta kovempaa kuin koskaan.