torstai 23. maaliskuuta 2017

tänään


Olen tuijotellut näitä seiniä. Valo sotkee aamun ja illan toisiinsa, varjot lankeavat vain vähän eri tavoin. Minä istun portaikossa pitsiset varjot kasvoillani, kun taivaanranta muuttuu vähitellen kultaisen valon kautta kirkkaan purppuraksi. Perässä kulkeva pimeys ahnehtii kaiken alleen vielä jonkin aikaa. Olen miettinyt paljon pysähtymistä ja millainen taito se onkaan. Jos antaisi olla vaan ja kaiken lipua painollaan.  
Aamuisin pyyhin edelleen unihiekan silmistäni, niin kuin olen pyyhkinyt jo vuosia. Väsymys ja unettomuus ovat istuttaneet taimiaan minuun jo kauan, mutta tuntuu siltä, ettei minusta ehkä olekaan tarjoamaan niille turvallista alkua elämään. Unettomuuden taimet kuihtuu hiljalleen. Väsymys taittuu aaltoliikkeissä kuohuvien aallonharjojen ja syvällä riehuvien virtauksien mukaan, mutta vielä tulee aika, kun silmäluomeni ovat taas yhtä keveät kuin ne olivat aiemmin. 


Tänään se kaikki tuntuu lohdulliselta.


2 kommenttia:

  1. Miten olet pääsemässä uenttomuudesta eroon?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monen mutkan kautta oon yksinkertaistanut vaan arkea ja aikatauluttanut nukkumaan menoa. Elämäntilanteen muuttuminen on vaikuttanut siihen myös positiivisesti :--)

      Poista

hei olette ihania !