perjantai 19. tammikuuta 2018

Tammikuisia

Tiedättekö sen tunteen, kun vuoden viimeisinä päivinä on sellainen hykerryttävä ja kutkutteleva tunne uuden alkamisesta ? Miten tammikuu tuntuu olevan toivoa täynnä ja vanhat murheet jää vaan mystisesti taakse. Mutta eihän se niin mene. 

Tammikuu on ollutkin hieman töyssyinen. Sain seuraksi pitkään poissaolleen vanhan tuttavan - yksinäisyyden tunteen. Olen ollut niin ympäröity rakkaudella ja välittämisellä, etten ole tuntenut itseäni ulkopuoliseksi pitkään aikaan. Onneksi.

Toisaalta se yhtäkkiä koettu yksinäisyys rohkaisikin. Lähdin ihan yksin istumaan iltaa uuden ystävän luo, vaikka en tuntenut sieltä ketään. Vaikka tammikuu onkin vasta puolessa, olen ollut tänä vuonna jo rohkeampi kuin pitkään aikaan. Olen ollut myös kovin onnellinen yhdestä punatukkaisesta tytöstä, jonka päälle ensi tapaamisella kaadoin vahingossa teetä ja joka silti halusi nähdä uudelleen ja kauhistelee mun kanssa uutta Taikuri-muumilautasta (siis miten se voi näyttää siltä, oikeesti ?!). 

En ole tehnyt mitään lupauksia, kuten en aiempinakaan vuosina. Tälle vuodelle toivoisin kuitenkin lempeyttä omaa itseäni kohtaan. Että uskaltaisin sanoa ei, kun väsyttää ja yöunet ovat jääneet vähille. Toivoisin pieniä seikkailuita, joita olen koonnut 25 before 25-listalleni, koska tuo ikä, joka keikauttaa minutkin pian lähemmäs kolmeakymppiä kuin kaksikymppistä odottaa minua syyskuussa.    
Yksi toive tai tavoite on se, että uskaltaisin tämän vuoden aikana mennä terapeutin juttusille. Tämä ottaa aikansa- tiedän, mutta onhan tässä vielä 11 kuukautta jäljellä. En uskalla puhua mitään lupauksista, mutta tavoite on tarpeeksi lempeä sana.

Toinen asia, joka mieltäni kutkuttelee on se, että haluaisin uskaltaa joskus lukea kirjoituksiani ääneen jossakin. Ehkä uskaltaa taas julkaista tännekin joitakin. Kirjoituksilla tarkoitan niitä runontapaisia, mitä piilottelen muistikirjassani. Ehkä vielä.  

Kaikenlaisia tavoitteita on, mutta yritän olla haukkaamatta liian isoa palaa. Vähän kerrallaan, enhän minä yhdessä yössä aivan uudeksi  ja ehjäksi muutu. 

2 kommenttia:

  1. Heippa! Oon seurannut sun blogia jo varmaan vuosia, mutta en muista, olenko ennen jättänyt kommenttia. Sun postauksista tulee usein hyvä mieli tai vähintäänkin inspiroitunut olo! Kuvat on aina tosi kauniita ja kirjoitat ihanasti oli aihe mikä hyvänsä. Fiilaan tuota yksinäisyyttä - samoja fiiliksiä ollut täälläkin nyt alkuvuodesta. Kiva että koet rohkaistuneesikin sen ansiosta! (Se Taikuri-lautanen on kamala, Tiuhti ja Viuhti sentään ihan ok.) Mua kiinnostaisi toi sun 25 before 25 -lista, jos haluaisit jakaa sieltä jotain seikkailuideoita! Lopuksi vielä että ihailin pitkään tuota varvaskuvaa ja päätin lopulta lakata omatkin varpaankynnet :-) Ihanaa talvenjatkoa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vitsi miten ihana kommentti, kiitos kun jätit sen ! Toivottavasti yksinäisyys ei vaivaa sua sen enempää kuin on nyt vaivannut <3 Luulen, että 25 before 25-lista tulee ainakin jossakin muodossa näkymään myös täällä. Ja hei, minäkin olin just lakannut varpaankynnet kun tuon kuvan otin ! Kiitos samoin :--)

      Poista

hei olette ihania !