lauantai 26. toukokuuta 2018

Toukokuu


Laitan kiireelliset laskut kukkaruukkujen väliin, sillä muistan kyllä kastella kukat ennen kuin kirjautua verkkopankkiin. En ehkä tänäkään kesänä muutu siksi ihmiseksi, joka herää kuudelta aamulla uimaan ja huokailee jälkeenpäin miten ihanasti kylmä vesi kulki aamuiholla lakanoiden painaumissa. Haluaisin kyllä. 
Sen sijaan olen istunut jo aika monet piknikit ja puhunut siitä, miten kaikki on jotenkin levotonta ja mitä kaikkea pitäisi. Nostaa pyöränsatulaa, tehdä kirjanpito, varmaan konmarittaa tai edes jotain, muistaa elää.


Olen siis elellyt. Istunut iltaisin kotirappusella tai kalliolla auringonlaskussa. Mennyt päiväunille silloin, kun siltä tuntuu vaikka ulkona kuinka paistaisi aurinko. Sain vauvan itkemään, vaikka esittelin iloisinta hymyäni ja puhuin lempeästi. Ensi kerralla nauretaan. Pitää muistaa ja uskaltaa elää ja on oltava aikaa olla armollinen. On oltava aikaa. 


Kuvat minusta: Malla

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

hei olette ihania !