sunnuntai 5. elokuuta 2018

Nyt on jo elokuu

Kuumuuden luoma paino valuu jalkoihin raskaana, mutta sydän on kevyt. Kerrankin. Avaan ikkunan vain kuullakseni lintujen laulun en odota viileyttä, en tuulenvirettä tanssimaan sormenpäihin.
Olen käynyt uimassa useammin kuin moneen vuoteen. Vesi muuttui elementiksi josta pidän, kun ennen se on ollut luotaantyöntävä vaikka haluaisin uskotella toisin. Ehkä on viimein uskottava, että kesäseikkailut hupenee vuosi vuodelta ja otettava kaikki irti siitä, kun pääsee viileään veteen ja kuumalle kalliolle.  

Elokuu tulee kiskomaan ihmisiä ympäri suomea, mutta onneksi nykyään on niin helppoa pitää yhteyttä. Vaikka toinen ei pääsisikään spontaanisti iltauinnille tai katsomaan disney-elokuvia, mutta kuitenkin. 
Käytiin kesäseikkailulla Raumalla, tunkkainen kuumuus vaihtui hetkessä kaatosateeksi ja raekuuroksi. Marketin parkkihallissa tulvi ja Poroholman leirintäalueella tuoksui ihanalle sateen jälkeen. Join kitkerää teetä kertakäyttömukista ja pidin kädestä sitä ihmistä, joka on turvana sydämeni ympärillä.

Ensi viikonloppuna on Flow ja minun ensimmäinen iso festari. Ajatus jännittää ja kutkuttaa, mutta kaikki menee varmasti hyvin. 

Luettujen kirjojen pino on pienempi kuin monena kesänä, päiväunet kiilasivat edelle. Kummallinen kesä, mutta mielettömän hyvä silti. 
Elokuu tuntuu uudelta, käännekohdalta. Loputon kesä kulkee kohti loppuaan yllättävän nopeasti. Illat viilenee ja aurinko tipahtaa horisonttiin nopeammin kuin muistin.

Olen varovaisesti ollut innoissani näistä viilenevistä illoista ja suunnitellut syksyä sen verran, että palaan taas keramiikkakurssille. En ole varma haluanko olla kevätlukukauden loppuun, mutta sitä ei onneksi tarvitse tietää vielä. Kunhan nyt aloitan ensin. 

Kertoisitko sun kesästä ?

 

2 kommenttia:

hei olette ihania !