sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Havaintoja

Täällä ilima on kylymää ja ulkona on pimiää. Vokaaleja rakastetaan niin, että ne pusketaan outoihin koloihin. Minua ne naurattavat, kuulostavat vieraalta väärissä väleissä. 

Illalla äitisi hymyilee papiljotit päässä sinulle salaa - minä huomaan kyllä. Kuvittelen miltä elämäsi näyttäisi täällä, elämä johon minä en kuulu. Mietin sovinko muottiin, joka minulle on ajatuksissa hahmoteltu.

Pakenen joitakin keskusteluja virkkuutyön taakse - siitä tulee kanervan värinen pipo, jonka vedän päähäni matkalla Ohtakariin. Keitän teetä, vaikka se onkin tapa, jota tässä talossa ei (vielä) tunneta. Kuulen tarinoita - en vain osaa vetää viivoja uusien nimien ja kasvojen välille. 
Rantaviivalla lepää hileisiä timantteja lautassa joka rahisee aaltojen keinuessa. Taidan viimeinkin ymmärtää puheesi horisontista, jota vaihtelevasti kaipaat sisämaassa. Yhtäkkiä en ihmettele lainkaan, miksi ennen pelättiin maailman reunaa ja sinusta järvet tuntuvat niin rajallisilta. Rantakivikon suurin kivi näyttää möröltä, joka voisi koska vaan oikaista selkästä ja alkaa pelottavaksi. Jäädyttää kaiken - sinut ja minutkin.

Sade tottelee pakkasta paremmin ja leijailee maahan lumena, kuten tähän aikaan kuuluukin. Täällä pipon on oltava kaksinkertaisesta langasta, jotta korvia ei palele.

Joululahjaksi saan ovikranssin ja kolme paria villasukkia - jalat pysyvät lämpiminä, vaikka sydäntä joskus kylmää. 

Täällä on mahdollista kokea kaikki ihmisen tunteet kolmen vuorokauden sisällä. Ne eivät jakaudu tasaisesti, ne hyppivät ylös alas rauhattomasti. Tähän auttaa meri, syli ja rauha. Aina eniten sinä.

Täältä sinä olet kotoisin.



6 kommenttia:

hei olette ihania !