sunnuntai 4. lokakuuta 2020

Ruska



En ole koskaan käynyt Lapissa ruskan aikaan. Tai olen, nyt olen käynyt. En ollut varma mitä odottaa. Puhutaan lapin mielettömän kauniista ruskasta. Ne joille retkestä etukäteen kerroin harmittelivat, ettei siellä enää taida mitään ruskaa ollakaan.

Kyllä vaan oli - ja se oli upeaa.
Olen käynyt Lapissa monet kerrat, mutta aina lumiseen aikaan. Tämä syys löi minut ihan ällikällä. Maaruska leimusi punaisena kuin tunturit olisi kytenyt hiljalleen kauttaaltaan.

Minun yksi suurista unelmista toteutui. Se on ehkä jonkun mittapuulla pieni, mutta olen haaveillut siitä vuosia hiihtäessäni tuntureissa ja nähdessäni kuukkeleiden lentävän etäällä puusta puuhun meitä uteliaasti seuraten. Halusin ruokkia kuukkelia. Oli ihana tunne, kun kuukkelin pienet varpaat tarttui sormiin. Pikkuinen.



Oli puroja ja poroja, poskien ihoa piiskaava tuuli ja hymy, joka nousi suupieliin väkisin. Opin saivojärvistä ja niihin liittyvistä uskomuksista, seurasin porotokkaa hiljaa tunturissa ja ihmettelin vaan. Ihmettelin, miten kaunista voi kaikki olla kun hetken malttaa kulkea hiljalleen.



2 kommenttia:

hei olette ihania !