tiistai 3. marraskuuta 2020

Iloja ja vähän suruakin



- Yksi lokakuun lempijutuistani oli Suuri keramiikkakisa, jota voi katsoa areenasta. Ohjelman ehdottomasti ihanin tyyppi on tuomarina toimiva ihanasti Obelixia muistuttava Keith, joka saapuu tank topissa ja työhaalareissaan dreijaamaan savea rautaisella ammattitaidolla ja tuomaroidessaan liikuttuu kyyneliin ! Kilpailijat kisaavatkin leikkimielisesti siitä, kenen työt saa Keithin kyynelehtimään. Ihana.

- Olen ollut kiitollinen ystävistä. Niistä, jotka asuvat lähellä ja halaavat tiukasti ja pitkään, istuvat yleisen saunan ylimmällä lauteella sitkeästi vaikka jotkut hölmöt saunaegoilijat yrittää saunottaa kaikki muut ulos ihan kuin sekin olisi jokin kilpailu. Niistä, jotka kävelee 12 kilometriä metsässä vain viettääkseen aikaa kanssasi ja nuhjaavat sohvalla tai lattialla, kun eräs kaksivuotias tarjoilee muovileivoksia ja teetä, joka on mahdollisesti vähän liian kuumaa ja sen pikkuveli syö puukauhaa vähintään yhtä onnellisena.

Olen onnellinen, että ystäviä ylipäätään on. 


- Kävimme katsomassa Tove-elokuvan. Askartelin baskeriini punaisen tupsun kuten Tuutikillakin. Siitä tuli kovin soma. Oli suloinen tunne pysähtyä hetkeksi ja uppoutua taidemaailman Helsinkiin, katsella kauniita räätälöityjä vaatteita ja tulkintaa Toven elämästä.

Elokuviin meneminen tuntui kutkuttavalta, oikeasti kyllä aika jäikaannnittävältäkin. Mutta oli ihanaa, en ole käynyt elokuvissa aikoihin.


- Puin pitkästä aikaa tämän keltaisen mekon. Tunnen itseni aina hirmu suloiseksi se päällä, mutta jostain syystä se jää usein käyttämättä. Ehkä tuo vähän erikoinen kuosi tekee sen - tulee helpommin tartuttua kukkiin tai ruutuihin. Pidän tästä, monen vuoden jälkeenkin. 

- Kaikki on vähän kummallista ja vähän aukinaista. On ollut paljon surua, luopumiseen totuttelua ja huonoja uutisia. Toivon, että asiat selkiytyy ja pian on taas keveämpää ja valoisampaa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

hei olette ihania !