Asukuvista

Huomasin juuri, että täällä blogissa on viimeksi marraskuussa ollut jokin asukuvan tyyppinen kuva. Ellei lasketa sitä kuvaa, missä seison tuulihousuissani Ohtakarissa hyytävän meren rannalla joulukuussa. Nyt talvella asukuvia ei yksinkertaisesti ole ollut, sillä olen kulkenut lähes koko talven toppatakissa ja toppahousuissa. Joka on sekin tosi okei, mutta pakko myöntää - vähän se kyllä jo kyllästyttää.

 

Nyt kevään (pikkuhiljaa) saapuessa olen kuitenkin käynyt innoissani vaatekaappiani läpi ja miettinyt vaikka kuinka paljon kivoja asuja. Välillä pohdiskelen silti sitäkin, onko mitään ideaa nähdä vaivaa ja julkaista tänne asukuvia, kun nykyään on instagram ja pinterest inspiraatiota pullollaan. Asukuviin kun tarvitsee toisen ihmisen avuksi, kivoja kuvauspaikkoja yms.   

Kuitenkin tykkään tällaisista kivoista fiilistelykuvista, missä sitten näkyy vähän sitä tyyliäkin ja itse blogin kirjoittajaa. Minulle tällaisissa kuvissa on myös tosi tärkeää se miltä on tuntunut sillä hetkellä, kun kuva otettiin. Siltä, että näytän kivalta. Identiteettini rakentuu tosi vahvasti oman tyylin varaan ja siksi tämä blogi on saanut joskus alkunsakin - tuntuisi siis vähän hassulta jättää sellaisen aspekti blogista kokonaan pois. 

Lisäksi oman itsen fiilistely on tosi tärkeää ! Muistakaa välillä fiilistellä miten kivoja olette, ja miten hyvältä näytätte !! Se on ihan sallittua.  

Haluaisin myös ehkä tuoda jonkun jujun näihin asu/tyylikuviin. Esimerkiksi tuoda enemmän esille sitä, miten yhdistelen jotakin yksittäistä vaatekappaletta erilaisiin asuihin. Jos olisi vaikkapa kukallinen neuletakki neljässä eri asussa? Tai leveälahkeiset mustat farkut eri tavoin yhdisteltynä. Tai punaiset kengät, nahkatakki tms. Ideana juurikin se, miten omista vaatteista saisi kaiken mahdollisen ilon irti, eikä aina kokisi tarvetta hankkia jotakin uutta. Se haastaisi omaakin ajattelua vielä enemmän tyylin ja kuluttamisen suhteen ! 

Mitä mieltä, kiinnostaisiko tällainen ?

Eowyn Ivey: Lumilapsi

Huomaan, etten osaa tarttua kirjoihin, jotka kertovat kesästä. Haluan, että joku kirjoittaa minulle kauniiksi tämän tuiskuavan lumen ja ihoa kiristävän pakkasen. Eowyn Ivey onnistui siinä kirjallaan Lumilapsi.

Lumilapsi vie lukijan 1920-luvun Alaskaan, missä luonto on armoton, eikä ihmistä varten. Suru on ajanut Mabelin ja Jackin korpeen kauas ihmisistä ja yhä kauemmas toisistaan. Vasta kun ensilumi pitkän ja kylmän syksyn jälkeen sataa, pilkahtaa toivo. He rakentavat lumesta pienen kaipaamansa tytön, lumilapsen. Aamun koittaessa lumilapsi on kuitenkin poissa, mutta metsänreunassa puiden takana juoksee pieni tyttö kettu kintereillään. Oliko tyttö todella teidän luomuksensa vai ehkä sittenkin - pelkkää harhaa?

  Aurinko laski pitkin jokea, heitti kylmän punerruksen valkohuippuisiin vuoriin, jotka reunustivat laaksoa molemmin puolin. Yläjuoksulla pajupensaat ja soratöyräät, kuusimetsät ja matalat poppelimetsiköt kohosivat vuorille teräksensinisinä. Ei peltoja eikä aitoja, koteja eikä teitä, ei ristinsielua silmänkantamattomiin. Pelkkää korpea.

  Kaunista, Mabel tiesi, mutta sellaista kauneutta, joka repi rikki ja kaapi tyhjäksi, jätti avuttomaksi ja paljaaksi, jos siitä ylipäätään jäi henkiin. 

Lumilapsi on kaunis ja kipeä tarina surusta, epätoivosta ja lopulta kuitenkin - ilosta ja toivosta. Lukiessani pystyin melkein tuntemaan pakkasen kiemurtelevan iholle, niin kauniisti ja tyynen toteavasti Alaskan säälimätöntä luontoa kuvattiin. Iveyn luontokuvaus oli pysäyttävää. 

  Marraskuu oli koittanut, ja se pelotti häntä, sillä hän tiesi mitä se toisi tullessaan - kylmää laaksoon kuin kuoleman enteenä, jäätikön tuulta mökin hirsien raoista. Mutta se toisi ennen kaikkea pimeyden. Niin täydellisen pimeyden, että himertävätkin hetket tukahtuisivat. 

Ihana kirja, joka sekoittelee karun kaunista kieltä ja maagista realismia. Se kannattelee itseään hyvin alku- ja keskiosissa, mutta lopussa tarina hieman leviää käsiin ja tietty maagisuus katoaa ? 

Jos kaipaat kaunista, valloittavaa talvilukemista (ja pidät esimerkiksi Lumiukko-animaatiosta), suosittelen ehdottomasti tätä lukulistallesi !

Pieniä tekoja: Kestohevipussit

Kauppojen tarjoamien hedelmäpussien (muovisten, biohajoavien ja paperisten) valmistukseen kuluu aimo annos luonnonvaroja, joten oma kestohevipussi on paras valinta hedelmien ja vihannesten kuljettamiseen ! Itse ostan välillä kasviksia myös paperipusseihin, jotta saan hyödynnettyä ne uudelleen biojätepusseina. Hedelmäpussi ei ole lainkaan välttämätön, mutta olen todennut niiden kuljettelun helpommaksi näin.

Pussukan voi askarrella vaikka vanhasta kirpparilta tai omasta kaapista löytyneestä valo-tai pitsiverhosta. Kestohedelmäpusseja myydään myös valmiina isommissa marketeissa, mikäli et ole niin innokas diy-ihminen. 

Tampereella kierrätyskankaita etsiessä suuntaan Nextiiliin, mistä löytyy valtava valikoima erilaisia kierrätettyjä kankaita ja käsityömateriaaleja, sekä tarvikkeita. Minun kestopussieni nauhat on esimerkiksi Nextiilistä, pusseihin käytetty kangas löytyi omista kangasvarastoista. Nextiilistä saa materiaaleja ja ideoita kaikenlaisiin diy-ja korjausjuttuihin todella edullisesti. Muistaakseni nextiilin väki oli myös joskus ommellut myyntiin valmiiksi näitä kestohedelmäpusseja suloisista pitsikankaista !

Onko sulla jo käytössä kestohevipussi ?

Ite tein

Olen askarrellut ja muovannut paljon. Savi muuttuu käsissä pehmeästä, maalta tuoksuvasta möykystä erilaisiksi muodoiksi. Miten nopeasti vanhat otteet tulevatkaan jälleen tutuiksi. On lohdullinen ajatus, miten savi tai lanka tottelee, vaikka ajatukset juoksisivatkin kurittomina sinne tänne.

Opettelin viime vuonna viimein kutomaan villasukat. Haluaisin oppia helppoa kirjoneuletta. Kirjoitin bujoon helppoja asioita ja lupasin itselleni olla muuttumatta. Tilasin mustaa savea, eikä minulla ole aavistustakaan mitä aion siitä tehdä. Varmaan jotain ihan uutta.