Happamia

Koko asu kirpparilta.


Aamuisin ihmettelen huurrepilveä, jonka puhallan ilmoille astuessani ulos. Aamut kipristelee iholla. Yhtäkkiä onkin jo lokakuu, ihan pian marraskuu. Pimenevät illat kutoo painavaa verhoaan kaiken päälle - rohkeudenkin. 

Levoton yksinäisyys kaivaa tietä jonnekin ihon alle. Vaikka en jaksais yhtään ketään niin jaksan kyllä aina sua. Se hahmottelee rauhaa mieleen, joka aina illan tullen on niin kovin rauhaton. Päivittäin odotan aurinkoa joka painaisi silmäni kiinni ja ompelisi minut lempein pistoin kiinni varjooni asfalttiin. Olen kuitenkin onnellinen, olen kuitenkin elävä. Rakennan hymyn helposti ja pakottamatta. Se on siellä yhä.



Kuvat minusta: Milli

Kommentit

Lähetä kommentti

hei olette ihania !