Valoa, kiitos


Kesän viimeiset päivät vaihtuu huokauksena syksyyn. On jokin hölmö alitajuinen tunne, joka valtaa mielen aina kesän kaartuessa kohti syksyä - on lupa hellittää. Viileät aamut valuu niskaa pitkin jo takinkauluksesta sisään. 

Kannoin kukkapellolta kotiin pieniä aurinkoja. Aurinko jatkaa tanssiaan vielä pöydillä ja seinillä. Tänään valo hohti poskilla ja sai silmät painumaan kirkkaudesta kiinni. Olisipa syys täynnä valoa. Sitä ihanaa pehmeämpää valoa.


Kommentit