Villasukista ja häpeän voittamisesta


Asioita, joita en uskonut oppivani :
  • villasukkien neulominen
  • minkäänlaisen kirjoneuloksen tekeminen

En ymmärrä neuleohjeita. Aivoni menee sekaisin ja tilttiin, kun pitää yhdistää numerot sujuvasti kirjaimiin, miettiä monta riviä edelle, lisätä ja kaventaa. Tulee paniikki ja tunnen itseni todella typeräksi, sillä en ymmärrä lukemastani juuri mitään. 

Neuleohjeet muistuttaa päässäni matikantehtäviä, joita en koskaan osannut. Lähes koko kouluaikani menin kaikki matikankokeet rimaa hipoen läpi. Kun asiat vaikeutui, en enää mennyt edes läpi vaan istuin iltalukiossa uusimassa lähes kaikki lukion pakolliset lyhyen matikan kurssit. Se oli todella väsyttävää ja nöyryyttävääkin.

Olen vasta viime aikoina ymmärtänyt, että olen melkein koko elämäni ajan kantanut jonkinlaista tyhmän leimaa sen vuoksi, etten ole matemaattisesti lahjakas. 

On kuitenkin erilaisia tapoja oppia. Halusin pitkään oppia neulomaan villasukat, mutta no - en ymmärtänyt ohjeita varsinkaan niitä hiton kantapäitä. Joitakin vuosia sitten löysin Novitan youtubekanavan ja sieltä video-ohjeen villasukkien tekemiseen. Kun NÄIN miten se tehdään, osasin heti. Tietenkin alkuun vähän haparoiden, mutta ymmärsin mitä näin ja pystyin matkimaan sujuvasti perässä. En ehkä ollutkaan hävettävän typerä, kuten olin ajatellut.

Kun iloisia raitasukkia alkoi syntyä pari kerrallaan, aloin haaveilla kirjoneuleen oppimisesta. Kokeilin erilaisia tilkkuja, opin, mokasin ja onnistuin. Kuvassa on ensimmäiset valmiit sukat, joissa käytin jonkinlaista kirjoneulosta jota en (koskaan) uskonut oppivani neulomaan. Ehkä minä vielä joskus uskallan neuloa sen villapaidankin, jonka ohje tuntuu erityisen hurjalta.

Minä osaan, opin ja haluan olla ylpeä siitä mitä teen tuntematta mitään typerää häpeää. 





Kommentit